”Hei ihmiset, ei kai tuo luule jäävänsä tuohon?”

Meillä on vielä Epun kanssa keskustelut taloutemme uutta vahtikoiraa koskien hieman kesken. Epun reviirille ilmestyi nimittäin viime viikolla eräs otus, joka ei nyt ainakaan toistaiseksi ole valloittanut Epun sydäntä.

Hykertelin ihastuksesta viime viikolla Kodin1:n konkurssimyynneissä (sinne tulee koko ajan lisää tavaraa, mitä ihmettä?!), kun löysin pienen kennelin verran puutarhaosaston nurkasta Eero Aarnion suunnittelemia WUFF-otuksia. Syntymäpäivälahjaksi saamani Dino on viettänyt leppoisaa syksyä parvekkeemme valtiaana ja tuo hurmaava otus sai minut tykästymään Aarnion designhuonekaluihin aivan päätä pahkaa. Uusi nojatuolini on kaivannut vierelleen sekä pientä rahia että pikkupöytää, ja WUFF olisi kuin tehty molempiin hommiin. Sen lisäksi se toimisi suloisena jakkarana (kyllä, testasin!).

WUFF jäi vielä tuolloin kauppaan, mutta eräänä iltana tuo pahvilaatikko olikin yhtäkkiä ilmestynyt olohuoneemme pöydälle. Matti oli käynyt hakemassa Epulle minulle lahjaksi tuon hauskan design-karvakorvan ja niin taloutemme kasvoi toisella koiralla.

Tuo ensimmäinen koira on nyt tosin sitä mieltä, että ilmankin oltaisiin pärjätty. Sen tennispallo vieri eilen WUFFin alle ja tyypillä meni aivan hermo, kun se ei mahtunutkaan sitä sieltä noukkimaan.

Mutta siis vinkiksi teille muille; mikäli hiljainen ja sisäsiisti WUFF-koira ihastuttaa, niitä löytyi viime viikolla n. 37 euron hintaan Turtolasta. Epi tosin olisi varmasti valmis myös myymään tämän meidän otuksemme eteenpäin.