Siitä on nyt jo useampia VUOSIA aikaa, kun blogissani on viimeksi ollut postaukseton päivä. Kokonainen päivä ilman postausta ja uutta luettavaa. Blogistani on tullut minulle miltei kahdeksan vuoden aikana niin kiinteä osa arkeani, että sen kirjoittaminen ja siihen liittyvät asiat ovat osa rutiineitani. Blogini ei ole päätyöni, mutta rakas ja tärkeä harrastukseni on vienyt niin mukanaan, että se omalta osaltaan rytmittää oman päiväni kulkua. Niin arkena, viikonloppuisin kuin lomillakin. Postausideoita pyörittelee jatkuvasti päässään ja bloggaajan tuntosarvet heiluvat suunnasta toiseen koko ajan. Postauksen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole ikinä tuntunut velvollisuudelta, enkä ole joutunut vielä koskaan väkisin keksimään päivän postaukselle tai postauksille aiheita. Siksi postauksettomille päiville ei ole ollut tarvetta. Minulle on ollut ilo ja kunnia tuottaa teille uutta sisältöä päivittäin. Ennen kaikkea kirjoittaminen on tehnyt minut onnelliseksi.

Välillä on kuitenkin hyvä hieman tuulettua. Heittää rutiinit päälaelleen ja testata jotakin uutta. Ehkäpä joinakin päivinä olisikin mukava kirjoittaa enemmän kuin yksi postaus? Entäpä jos yksi postaukseton päivä viikossa tekisikin blogille hyvää?

Vastauksia näihin kysymyksiin ei voi tietää kokeilematta. Huomenna on blogini ensimmäinen postaukseton päivä vuosikausiin. Ideoita olisi kopallinen, mutta haastan itseäni ja jätän huomisen postauksen kirjoittamatta.

Pitäkää mulle peukkuja. Tulee olemaan vaikeaa rikkoa omia rutiineitaan ja katkaista vuosia kestänyt ”uusi postaus joka päivä”-ketju. Yritän pysyä poissa koneen äärestä huomenna ihan-koko-päivän.

”Joo ei tuu onnistuun”, totesi Matti. Katotaan kuinka käy.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3