Tiedättekö mitä tapahtui, kun näin Andiatan rekillä tämän kauniin sinivalkoisen mekon? Sen sijaan, että olisin malttanut odottaa sitä, että pääsisin pukemaan mekon ylleni kotona, päätinkin jättää sen saman tien päälleni ja sulloa ne vaatteet, jotka päällä myymälään astelin, kassin pohjalle. Sillä samalla sekunnilla, kun puin tämän mekon päälleni sovituskopissa, kasvoilleni nousi onnellinen hymy ja mielen valtasi kesäolo. Tämä mekko tulee ratkaisemaan kesän kaikki asukriisini. Hulmuavat helmat, kaunis leikkaus, kevyt materiaali ja suloinen printti tekevät tästä täydellisen kesämekon.
Tuomiokirkonkadun Andiata juhlistaa torstaina 17.5. oman konseptimyymälän avausta. Minäkin aion suunnata kamera kaulassani ja kesämekkoni helmat hulmuten juhlahumuun, ja haluan vinkata teillekin, että koko torstain ajan, Tampereen Andiatalla tuotteista saa -30% ostoedun. Mahdollisuus kannattaa siis käydä hyödyntämässä; Andiatan rekeiltä löytyy tämän mekon lisäksi monia muita asukriisien ratkaisijoita kesän juhliin. Tyylikkäät klassikot, näyttävät yksityiskohdat ja aikaa kestävät sekä laadukkaat tuotteet ovat valmiina juhlistamaan kanssasi kesää. Paikalla on myös Heidi Tapper Helsingin Andiatalta kertomassa Andiatan uudesta palvelukonseptista ja avajaisissa käyneiden kesken arvotaan myös upea Andiata-tuotepalkinto. Nähdään siellä!
MEKKO ANDIATA ”BEHAT (*saatu) KENGÄT MINNA PARIKKA
Kuvat: Veera Korhonen
Ihanan sinisen hetkeni Tamperetalon kupeessa tallensi kesäkuviin taitava ystäväni Veera, jonka kanssa kuvasimme ja kiertelimme helteisessä kelissä ympäri Tamperetta lauantaipäivän. Täytyy ehdottomasti kesän aikana tehdä vastavierailu Poriin. Sen lisäksi, että haluan nähdä millainen kesäkaupunki Pori on, oli ihanaa kuvailla bloggaajakaverin kanssa muistikortit täyteen ja samalla vaihtaa kuulumisia. Varsinkin nyt, kun oma maajussini viettää hellepäiviä traktorinkopissa, kuvausapua arvostaa valtavasti ja on muutenkin ihanaa saada välillä toisen kuvaajan näkökulmasta otettuja asukuvia blogiin. Kiitokset siis Veeralle näistä ihanista kuvista!
Mutta nyt minä ja sinivalkoinen kesämekkoni suuntaamme kohti kaunista toukokuista kevätpäivää – vai joko nyt voidaan jo puhua kesästä?
