On Tuula-mummun syntymäpäivä. Kerroin teille minun ja mummuni viimeisestä kohtaamisesta reilu vuosi sitten ja tuo postaus herätti paljon keskustelua ja ajatuksia blogini ulkopuolellakin. Vaati melkoisen annoksen rohkeutta kertoa teille tuosta tapahtumasta, mutta hetkeäkään en ole katunut sitä, että jaoin asian kanssanne. Jos tuo postaus sai edes yhden ihmisen ilmoittautumaan ensiapukurssille, sen julkaiseminen oli äärimmäisen viisas päätös.

Tapahtumasta toipuminen otti oman aikansa ja ilman omaa tukiverkkoani, olisi siitä selviytyminen ollut paljon vaikeampaa. Jo pelkästään oman mummun menehtyminen oli kova paikka nuorelle tytölle, mutta täysin yllättäen eteen osunut vakava elvytystilanne teki asian käsittelemisestä pitkän prosessin. Nyt on kulunut jo vuosia niin ettei tapahtuma enää pyöri usein mielessäni, mutta tälläiset juhlapäivät, joulu ja haudalla käyminen tai esimerkiksi korviini kantautuva ambulanssin sireenien ääni, palauttaa elvytystilanteen usein mieleen.

Vaikka tuolloin elvytystaidot olivat tuoreena mielessäni ja pystyin todellakin tekemään kaikkeni auttaakseni mummuani, ovat vuodet vierineet onneksi eteenpäin niin, että taitoja ei ole joutunut käyttämään. Sen vuoksi epävarmuus omista elvytystaidoistani on alkanut kaihertaa mieltä sen verran, että niiden kertaaminen on tullut ajankohtaiseksi.

Tuona kesäkuisena iltana nimittäin opin, että vakava tilanne ei katso aikaa eikä paikkaa. Se saattaa osua kenen tahansa kohdalle.

Niinpä ilmoittauduin mukaan tammikuussa järjestettävälle ensiapukurssille. Minua jännittää. Pelkään, että muistot elvytystilanteesta puskevat väkisin mieleeni, kun harjoittelemme nukella elvytystä. Onneksi poikaystäväni Matti ja siskoni Roosa osallistuvat samalle kurssille, joten hyvillä mielin olen lähdössä kertaamaan taitojani. Tulevaisuudessakin haluan nimittäin olla varma siitä, että osaan auttaa.

Olisi ollut vielä kamalampaa nimittäin vain seistä mummun vieressä tekemättä mitään ja odottaa ambulanssia. Tiedän tehneeni parhaani.

Tänään mummuni täyttäisi 91 vuotta. Sieluni silmin voin kuvitella, kuinka juhlapäivän kunniaksi paistettaisiin lättyjä, Hessu-kissa hyppäisi keittiön pöydälle norkoilemaan ja synttäreiden kunniaksi korkattaisiin levy Fazerin sinistä.

Happy 91th Birthday Grandma Tuula!