Nämä ovat niitä postauksia, jotka voisi vekkulisti aloittaa lausahduksella ”ei mennyt niinkuin Strömsössä” tai ”metsäänhän se sitten meni”. Kuten jo aiemmin kerroinkin, lahjasuunnitelmani Matin synttäreiden suhteen menivät mönkään yksi toisensa jälkeen ja loppuviimeksi mikään ei oikein mennyt putkeen. Äh, aloitetaanpa alusta.

Halusin hankkia lahjaksi kolmekymppiselle kullervolleni jotakin spesiaalia ja ainutlaatuista, jotakin jota sitten muistellaan yhdessä kiikkustuolissa palvelutalossa, kun vietetään Matin 90 v.-juhlia. Koska Matti rakastaa matkustamista, olin jo vuosi sitten päättänyt, että paketista löytyvät matkaliput jonnekin. Kunnes sitten aloin muutama kuukausi sitten järjestää matkaa. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Huomasin, että meidän kalenterimme ovat niin täynnä ohjelmaa, että en yksinkertaisesti saisi matkaa bookattua yllätykseksi ilman, että ensin varmistelisin sankarilta, ettei ajankohtaan osuisi turnauksia, töitä, ylitöitä, työreissuja.. Annoin periksi, ja vaihdoin suunnitelmaa.

”Jotain käytännöllistä”, totesi mies vaan, kun tiedustelin lahjatoiveita.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Olemme miettineet jo pari vuotta uuden sohvan ostamista. Vanha sohva oli jo todellakin parhaat päivänsä nähnyt ja tämän käytännöllisempää lahjaa ei mieleeni tullut. Niinpä lähdin yksikseni sohvaostoksille ja löysinkin olkkariimme täydellisen harmaan sohvan. Yllätyksen teki spesiaaliksi se, että halusin sohvan ”ilmestyvän” kotiimme sillä välin, kun Matti on töissä ja kun uusi sohva saapuisi, kuljetusfirma veisi samalla vanhan sohvan pois. En halunnut, että sankari joutuisi hikoilemaan tippaakaan tämän lahjan vuoksi. Asumme 7.:ssä kerroksessa, joten kantourakka on melkoinen.

Sohva saapui tismalleen sovitussa aikataulussa, ja olimme lopulta molemmat sitä vastaanottamassa. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä sain miehen aivan täysin yllätettyä, kun pyysin, että siirretäänpä eteisen lipastoa hieman pois tieltä, jotta uusi sohva saadaan sisään. Sohvaa hän ei kuulemma ollut osannut odottaa!

Suunnitelmiini ei kuulunut, että Matti joutuisi kantomieheksi ja raahaamaan vanhaa sohvaa alakertaan. Niinpä harmittikin kovasti, kun ison sohvan kantaminen ei onnistunutkaan tilauksestani huolimatta täysin kuljetusfirman toimesta, vaan sankarikin joutui hommiin. Tämä oli toki  ymmärrettävää; vanha sohvamme oli niin suuri, että kantoapu tuli lopulta tarpeeseen.

Mattia tämä ei tuntunut haittaavan lainkaan, mutta  kun jotakin suunnittelee ja homma meneekin vähän pipariksi, harmituksen määrä on melkoinen. Siinä minä sitten vollotin pieleen mennyttä ylläriä, ja Matti naureskeli vieressä. Matti on onneksi hyvällä huumorintajulla varustettu miekkonen, joten tästäkin asiasta hän löysi hyviä puolia, ”tulipahan hei tehtyä kunnon treeni”. Ja hei onneksi en ollut yksin kotona vastaanottamassa sohvaa. Olisi voinut mimmille pukata vähän hikeä otsalle!

Dramaattisen pillittelyhetkeni jälkeen olin kuitenkin äärettömän iloinen siitä, että sankari tykkäsi sohvasta valtavasti. Sohva sopi sisustukseen ja kotiimme ihan täydellisesti ja minua kiiteltiin nappivalinnasta. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päivä oli onneksi täynnä myös onnistuneita yllätyksiä, joiden eteen sankarin ei tarvinnut hikoilla. Ystäviltä saadun mahtavan kakun lisäksi, Ilmapallomestarit yllättivät nimittäin Matin huikean hienoilla numeropalloilla! Olen aina haaveillut vastaavista palloista, ja nyt Matin pallot laitetaan ehdottomasti talteen- eivät ne omatkaan kolmikymppiseni niin kaukana enää ole! Täällä Tampereella, Vihiojantiellä sijaitseva Ilmapallomestarit on kyllä todellinen ilmapallojen aarreaitta. Ilmapallomestareilta löytyy valtavasti valikoimaa ja heidän kauttaan palloja saa hankittua joko suuria määriä juhlia varten tai voi paikan päälle poiketa vaikkapa ostamaan vain yhdenkin pallon. Tämän pidän mielessä tulevana vappuna, katsokaapa millainen vappupallovalikoima heiltä löytyy!

Nyt synttäreistä muistuttavat enää kotona vain erinomainen sohva, nuo upeat ilmapallot ja kätyritrio kakun päältä. Kätyreitä ei kukaan raaskinut popsia kitusiinsa, vaikka Eppu olisi kuulemma mielellään auttanut niiden tuhoamisessa. Juhlahumun tilalle astuu kuvioihin jälleen arki, mutta mahdollisesta ikäkriisistä ei kuulemma ole merkkiäkään.

”Ei tunnu missään.”

*Numeropallot saatu blogin kautta/ Ilmapallomestarit.