Olen kehittänyt itselleni pienen addiktion. Kyseessä on keskivaikea pitsimekkoaddiktio, joka ei-jätä-minua-rauhaan. Parantumismahdollisuudet ovat kuitenkin olosuhteiden vuoksi melko vaikeasti tavoiteltavissa, sillä taudin aiheuttajia ovat nettikaupat tällä hetkellä pullollaan!
Kuka muka voisi vastustaa kesän 2012 kuumimpia kesämekkoja?
Kevät on tuonut mukanaan pitsin nettikauppaan jos toiseenkin, ja verkkokalvoilleni onkin nyt piirtynyt kuva ihanasta kirkkaan valkoisesta hihattomasta pitsimekosta, joka kävisi niin arkeen kuin juhlaankin. Menin jopa niin pitkälle tässä täydellisen pitsimekon tavoittelussa, että hätäpäissäni laitoin viime viikolla äidillenikin viestiä, josko hän voisi minulle sellaisen virkata. Laskelmiemme seurauksena tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että mekon hankkiminen on taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa kaupasta ja uskoisin sen myös olevan äidin käsien kannalta parempi vaihtoehto. Jonkin verran saisi nimittäin virkkuukoukku mekon eteen heilua!
Täydellisen pitsimekon kriteerit by Noora:
♥ kirkkaan valkoinen!
♥ kuviointi näkyy selkeästi
♥ vuori vilautusvaaran välttämiseksi
♥ hihaton
♥ polvipituinen
”Se oikea” on vielä hakusessa, mutta onneksi kesän juhliinkin on vielä jonkin verran aikaa. Tällä hetkellä ykkössuosikkini on ehdottomasti tuo ensimmäisen kuvan Vilan upea pitsimekko ja voi mikä pari tuo F.A.V:n tunika olisikaan farkkushortseille! Metsästys jatkukoon. Haaveilla toki saa aina, ja H&M:n valikoimista kokosinkin jo itseäni miellyttävän kollaasin erään pitsimekon ympärille.
Kuutamolla
Meidän mummeli juhlii tänään syntymäpäiviään ja me käärimmekin pakettiin tällä kertaa jotakin, jota muori oli toivonut kovasti! Mummu on blogini ehdottomasti tunnollisin ja ahkerin lueskelija, ja tehtyäni yhteistyötä Sisustus Carenan kanssa, oli myös isoäitini tutustunut kyseisen sisustusliikkeen tarjontaan saatuaan vinkin tästä hurmaavasta nettikaupasta blogini kautta.
Uskokaa tai älkää, vaikka niin kovasti silloin jokin aika sitten vannoin, että minä en enää ikinä sisustustarroihin koske, löysin tänään itseni liimailemasta erästä hurmaavan ihanaa kuutamoa isovanhempieni sängyn päätyyn. Mummu löysi Carenan valikoimista aivan ihanan sisustustarran, joka kieltämättä sopi aivan täydellisestä kyseiseen makuuhuoneeseen.
Mutta tuo kiinnittäminen! Voi sentään! Miksi ihmeessä se on tehty niin hankalaksi! Kyseinen tarra vaikutti todella laadukkaalta, ja tarran kelmu oli ehkäpä jopa liiankin tehokasta liimoiltaan, sillä valkoisen kuvaosuuden jääminen kiinni seinään ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Mattapintainen kuutamotarra oli hyvin hyvin ohutta materiaalia ja tiukan tarrakalvon poistaminen sen päältä oli aikasmoinen urakka. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja vielä hieman kärsivällisyyttä! Maltti on tässä hommassa valttia. Urakka oli tosin kaiken sen vaivannäön arvoinen; katsokaa miten upea kuutamo mummun ja vaarin sängyn yläpuolella nyt loistaa!
Sankaritarkin oli silmin nähden tyytyväinen lopputulokseen ja täytyy kyllä todeta, että tarra oli kuin piste i:n päälle puhuttaessa makuuhuoneen sisustuksesta. Never say never, mutta uskallan nyt kyllä väittää, että ihan hirveän montaa tarraa en minä ainakaan lähiaikoina enää liimaile! :D
