Yleinen | Noora Näppilä

Heippa kaverit.

Olette varmaan jo suurin osa peiton alla näkemässä kauniita unia, mutta halusin vielä tulla kiittämään teitä. Aluksi ajattelin, että Roopen poismenosta en blogissa mainitse lainkaan, mutta päätin lopulta, että tämähän on asia, joka nimenomaan tulisi blogissa jakaa. Elämä ei aina ole pelkkiä uusia rasvapurtiloita ja päivän asuja, vaan mukaan mahtuu niitäkin päiviä, jotka kuluvat kyyneleet silmissä. Roope säilyy aina ja iänkaikkisesti muistoissamme ja tuo pieni rakas koiruus on aina osa teinivuosiani ja aikakautta, jolloin vartuin tytöstä hieman vanhemmaksi tytöksi. Ei siitä mihinkään pääse; karvakorvista tulee osa perhettä, ja blogiani pidempään lukeneet tietävät, että koko lähipiirin koiralaumamme, Eppu, Roope ja Eetu sekä Igor ovat minulle kovin tärkeitä. Nyt on kuitenkin jatkettava elämää hieman pienemmällä laumalla.

Kiitos siis teille tuesta ja kauniista sanoistanne; olette minulle kovin tärkeitä. <3

// I wanna thank you all from the bottom of my heart for the kind words you send me this morning. I love you all <3

Jotta arki tosiaan astuisi taas kuvioihin, kuivasimme kyynelsilmämme ja suuntasimme sisareni ja tämän poikaystävän voimin teatteriin, johon olimme jo varanneet liput aiemmin. Heitimme hetkeksi murheet nurkkaan ja viihdyimme Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä Urakkaporukan tahdissa.

Kunnon teatterielämystä ei voita mikään ja itse tykästyin kovasti varsinkin tämän näytelmän huikeaan näyttelijäkaartiin. Teatterissa on niin oma fiiliksensä verrattuna elokuviin, ja varsinkin eturivissä istuessa pääsee näytelmään ikään kuin itsekin mukaan. Täydellistä lauantai-illan viihdettä ja ajankulua. Käyttekö te muuten paljon teatterissa?

Hih, ehkäpä huomenna ovat jo valtavat silmäpussinikin laskeneet jos tästä pikku hiljaa hipsin itsekin unille. Ja tänä iltana Eppu pääsee ehdottomasti kainalopaikalle <3

Kauniita unia ihanat, huomenna jatketaan taas varmasti jo hieman iloisemmissa merkeissä.

// Good night everyone. <3

”Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku”, sanotaan eräässä suomalaisessa elokuvassa. Kun nenäliinapaketti oli niiskulteltu loppuun, päätin soveltaa tätä neuvoa ja leipoa meidän rakkaan Roopemme kunniaksi ison pellillisen mokkapaloja. Vähän alkoi jo hymyilyttäänkin, näitä herkkuja maiskutellessani. Roope jos joku osasi arvostaa herkkupaloja.. ;)

Eli jos siellä ruudun toisella puolen muillakin on suruja ja murheita, laittakaahan resepti talteen tai saman tien vaikkapa kotikonditoria pystyyn. <3

MOKKAPALAT MURHEESEEN

200 g voisulaa

Sulata voi ja laita se jäähtymään.

4 munaa

3 dl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään.

2 dl maitoa

Lisää kuivien aineiden seos ja maito mukaan taikinaan (munat+sokeri).

Sekoita joukkoon voisula.

Levitä taikina uunipellille ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

KUORRUTUS:

50 g voisulaa

Sulata kuorrutusta varten 50 g voita ja jätä se jäähtymään.

1 paketti tomusokeria

1 rkl kaakaojauhetta

2 tl vanilliinisokeria

5 rkl vahvaa kahvia

Sekoita ainekset keskenään ja lisää voisula joukkoon.

Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle nopeasti (kuorrutus jähmettyy nopeasti).

Koristele mokkapalalevy esimerkiksi nonparelleilla ja leikkaa levyn jäähdyttyä se paloiksi.

// The most delicious way to cheer some one up for example during a sad Saturday like this one. <3

Noora Näppilä

Aihearkisto: Yleinen

HEY GUYS

WE HAVE SOME CHEERING UP TO DO