Muistatteko sen postauksen, jossa totesin, että uusien muumimukien kuvitus ei ole niin kovasti mieleeni? Punainen Pikku Myy-muki ja mintunvihreä Nuuskamuikkunen ovatkin pysyneet melko visusti kaapissa enkä ole edelleenkään niistä kovin innostunut.

Tänään kuitenkin tapahtui jotakin. Iski todellinen Muumihimotus. Näin vanhempieni keittiössä jotakin, joka sai pääni kääntymään ja yhtäkkiä eräs punainen kannu vei täysin huomioni.

Pikku Myy-teemaan sopiva, vastikään julkaistu punainen kannu on nimittäin todellinen syysherkku. Punaisessa kannussa Pikku Myy touhuaa päivän askareitaan ja kannu on kuin tehty syksyiseen kattaukseen. Yhtäkkiä huomasin tykästyväni tuohon punaiseen mukiinkin hitusen enemmän ja harkitsin jo hetken laittavani tilaukseen myös itselleni ainakin Pikku Myyn Päivä-purkin.

Ja tänään annan mukillenikin uuden mahdollisuuden ja juon siitä iltateeni.

Muita Muumihurahtaneita linjoilla?

I love Moomins! And when I saw that stunning red Little My on my parents’ kitchen table, I decided I just have to have it too. The cutest Little My ever!

Sain kovin miehekkään vastauksen kännykkääni, kun lähetin työmatkalla olevalle Matille kuvan uudistetusta makuuhuoneestamme.

”Jahas.”

Meni hetki, ja kännykkä piippasi hetken kuluttua uuden viestin merkiksi.

”Kuinka sää muka jaksoit siirrellä noi?”

Makuuhuoneemme värimaailma on ollut peräti kolmen asuinvuotemme ajan hyvinkin synkkä. Vallilan tummanlilat Kelohonka-verhot miellyttivät edelleenkin silmää, mutta kaipasin asuntoomme hieman vaaleutta. Tiedättekö sen fiiliksen, kun  huomaa, että kotona on pakko tehdä vähän päivitystä, jotta siellä viihtyisi?

Minulle tuo fiilis iski eilen ja kulutinkin aamupäiväni kääntäen makkarimme aivan ylösalaisin. Sänky oli aiemmin vastakkaisella seinällä, yöpöytää ei ollut ollenkaan, enkä aiemmin ollut löytänyt täydellistä paikkaa tuolle Roosan tekemälle matollekaan.

Kannoin (=raahasin) hikihatussa huonekaluja, pyyhin pölyjä ja vaihtelin yksityiskohtia ja kirosin itseni maanrakoon, kun muistin kuinka ärsyttävää puuhaa verhojen vaihtaminen onkaan.

Mummun perintötuoli löysi paikkansa yöpöytänä, kihlakuva pääsi kehyksiin ja mikä parasta, kaikki tekstiilit löytyivät valmiina liinavaatekaapista. Ja sitten. Sitten oli valmista. Ihastuin ”uuteen” unihuoneeseemme niin, että vietin siellä koko loppupäivän.

.. ja niin vietti Eppukin. Koira ei ole varmaankaan puoleen vuoteen astunut jalallaankaan tuohon harmaaseen igluunsa, mutta yhtäkkiä sekin alkoi kiinnostaa. Kopin eteen tarvittiin siis ilmeisesti ovimatto.

Onneksi Matti tulee jo tänään kotiin. Saadaan tehtyä sama syyspäivitysrumba myös olkkarissa.

”Eksniin kulta?”

Dark and grey autumn is arriving, and because of that, I wanted to bring more colors in our bedroom. Light colors made the room look bigger and with some cute details and final touches, I really loved the outcome. The room is now so cozy, that I just wanna stay there.