TAKKI H&M   LAUKKU PAUL’S BOUTIQUE /*kuvaslaina By EmKa   NEULE MONKI   FARKUT MONKI 
DONITSI LINDEX   TENNARIT FILA   HUIVI TOKMANNI

Saan säännöllisin väliajoin viestejä lukijoiltani, jotka ovat harkinneet oman bloginsa aloittamista jo tovin, punniten uuden harrastuksen hyviä ja huonoja puolia. Moni mietiskelee eritoten bloggaamisen negatiivisia puolia ja haluaa kuulla, mitä kaikkea yllättävääkin tämä suosittu harrastus voi tuoda tullessaan. Kokosin yhteen asioita, jotka ovat nousseet oman blogimatkan varrella mieleeni nimenomaan bloggaamisen haittapuolien saralla. Kaikissa asioissa on aina kaksi puolta ja haluankin korostaa, että monesti niistä huonoistakin puolista löytyy se hopeinen reunus. Kun pian on täynnä yhdeksän vuotta bloggaamista, voitaneen todeta, että tämä harrastus on vienyt mukanaan ja ne hyvät puolet peittoavat heittämällä huonot.

[1] Karkeasti voisi todeta, että bloggaaja ei lomaile. Tuntosarvet ovat jatkuvasti pystyssä uusien postausaiheiden varalta, kamera on jatkuvasti ladattuna, kuvauksia suunnitellaan, luonnoksia kirjoitetaan, kommentteihin vastaillaan ja nykypäivänä monella vaikuttajalla on useampi sosiaalisen median kanava päivitettävänään. Blogini aloittamisen jälkeen ei ole kulunut päivääkään, ettenkö olisi miettinyt blogiani. Moni ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, että bloggaaminen on niinkin aikaavievää puuhaa kuin mitä se oikeasti on. Tällä hetkellä blogini ja sosiaalisen median kanavien parissa aikaa kuluu tavalla tai toisella ainakin kolmisen tuntia päivässä. Viikonloppuja unohtamatta, jolloin kokoan materiaalia monesti jo tulevaakin viikkoa varten.

[2] Aloitin oman blogini harrastuksena ja sitä se on minulle edelleenkin. Blogista satunnaisesti saamani tulot ovat toki tervetullutta plussaa ja olen päivä toisensa jälkeen kiitollinen siitä, että rakkaasta harrastuksesta on tullut minulle jopa osittain työ (ja se on avannut minulle ovia myös valokuvaajana toimimiseen). Tulojen epäsäännöllisyyden voisi kuitenkin kokea myös huonoksi puoleksi, jos blogini olisi ainoa tulonlähteeni. Haluan kuitenkin muistuttaa, että kirjoitin blogia viisi vuotta ennen kun aloin saada siitä edes epäsäännöllisiä tuloja. Mikäli tavoitteenasi on tehdä harrastuksestasi itsellesi myös ammatti, kannattaa varautua pitkään prosessiin, joka vaatii sinnikkyyttä.

[ 3] Bloggaajalla on valtavasti vastuualueita hoidettavanaan. En pystyisi tuottamaan teille tämänkaltaista sisältöä ilman Mattia. Koska blogini perustuu hyvin pitkälti tyylijuttuihin ja asukuviin, en yksinkertaisesti selviytyisi ilman apua kuvauksista. Matti on kehittynyt vuosien varrella taitavaksi kuvaajaksi ja minulle jää kuvien ottamisen jälkeen tehtäväksi vain niiden käsittely. Arvostan aivan valtavasti kuvausapua, voisikin miltei todeta, että ilman Mattia tästä hommasta ei tulisi mitään. Toki Olympuksen wifi-ominaisuudet helpottavat myös itsensä kuvaamista, mutta toisinaan sitä ihkaoikeaakin assistenttia tarvitsee.

[4] Olen onneni kukkuloilla aina silloin, kun joku teistä nykäisee hihasta  ja tulee moikkaamaan. Tällaiset lukijakohtaamiset jäävät ikuisesti mieleen ja motivoivat aivan valtavasti. Itseäni ei blogin kautta lisääntynyt tunnistettavuus ole ainakaan vielä mietityttänyt, mutta mikäli annat blogillesi omat kasvosi, on hyvä varautua siihen, että joku saattaa jossain sinut tunnistaa. Samalla kannattaa pohdiskella myös sitä, kuinka saamiinsa kommentteihin suhtautuu; joku saattaa toisinaan olla eri mieltä kanssasi ja toisinaan kommentit saattavat jopa satuttaa. Lukijoista valtaosa osaa pukea ajatuksensa kauniisti sanoiksi, mutta ”yllätyksiinkin” kannattaa varautua.

Nämä neljä kohtaa nousivat mieleen asiaa pohtiessani, mutta olisi mielenkiintoista jatkaa keskustelua kommenttiboksin puolella. Oletko sinä bloggaaja? Onko harrastuksesi/työsi aiheuttanut sinulle harmaita hiuksia syistä, joihin et osannut varautua? Vastapainoksi ajattelin koota vielä yhteen samankaltaisen listauksen bloggaamisen hyvistä puolista – se lista tulee olemaan taatusti tätä pidempi!

Kirjoittamisen ja kuvaamisen iloa kaikille!