Kyllä. Olen jo poltellut kynttilöitä. Kyllä. Olen jo tilannut McDonald’sissa Pumpkin Spice Latten kermavaahdolla. Kyllä. Olen kuunnellut all-time-favourite-joulurallatustani, Mariah Careyn All I Want for Christmasia. Ei. Tämä jouluhössöttäjä ei ole tunnistanut vielä vilaustakaan jouluolosta. Yleensä tähän aikaan vuodesta glögikausi on jo korkattu ja joulukortteja varten on jo ainakin ainekset ostettu. Noora, mikä nyt mättää?

Tiedän monen ärsyyntyvän tästä postauksesta, koska joulu on vielä niin kovin kaukainen asia – onhan siihen kuitenkin vielä tasan kaksi kuukautta aikaa! Itselläni jokavuotiseen joulun etukäteistunnelmointiin on kuitenkin syy. Se on asia, jonka avulla tsemppaan läpi pimeän ja loskaisen syksyn. En ole syksyihminen, en ollenkaan, enkä ainakaan koe oloani kotoisaksi ja pirteäksi marraskuun mörköpimeydessä. Joulu tuokin tulevaan vuodenaikaan jotakin mukavaa odotettavaa, johdoistaan yhteen sotkeutuneita valosarjoja ja yhteen kolisevia joulumukeja varaston perukoilta. Se tuo mukanaan glitteriä ja Joulutori-kahvitteluja ystävien kanssa sekä olohuoneen nurkassa kököttävän kuusen, joka kannetaan kotiin niin aikaisin, että puolet neulasista on tippunut aattoon mennessä. Se on asia, josta en stressaa lainkaan, vaan otan kaiken irti jouluolosta jo etukäteen. Kun aatto on ohi, koen joulunkin päättyneen. Minulle joulu ei ole turhaa stressiä siitä mitä syötäisiin tai mitä paketteihin käärittäisiin, minulle joulu on lempijuhlani keskellä pimeää talvea.

| takki |  NOISY MAY    | huivi |  H&M     | kengät |  SOWHAT
| neule |  AARRE /*saatu   | farkut |  MONKI   | korvakorut |  MONKI

Jouluun on päivälleen kaksi kuukautta aikaa, mutta en ole suonut sille vielä ajatustakaan. Olen lähinnä kiertänyt myymälöiden jouluosastot kaukaa, enkä edes tällä hetkellä tiedä, missä joulumukini sijaitsevat. Mattikin ihmetteli jo asiaa, yleensä kuulemma tähän aikaan vuodesta olen vähintään ripustanut kausivaloja ympäri kotia, mutta nyt Disneystoren joulukoristetilauskin on vielä tekemättä. Meillä on yhteinen diili, että saan koristella kodin joulukuntoon Matin syntymäpäivänä, tasan kuukausi ennen joulua, mutta nähtäväksi jää, koska tämän jouluhössöttäjän hössötyskausi oikein starttaa.

Matti tosin ehdotti, että ehkä olen viimein oppinut elämään hetkessä. Kas siinäpä mielenkiintoinen ajatus; olisiko tällainen kalenterinsa aina pari kuukautta eteenpäin täyteen buukkaava kolmekymppinen vihdoin oppinut ottamaan vähän rauhallisemmin? Näitä Iinan ottamia kuvia kun katselee, näyttäisi kyllä siltä, että viihdyn hyvin myös lehtikasassa syksystä nautiskellen. Jääkin siis nähtäväksi ovatko maailmankirjat aivan sekaisin, vai heräileekö sisuksissani kesäunia uinunut tonttu viimeistään kalenterin käännyttyä marraskuun puolelle.

Joko teillä on joul.. siis kausivalot ikkunassa?

Suuri Käsityö-lehden torstaina ilmestynyt numero oli metsästettävä välittömästi sen ilmestymispäiväni käsiini. Veera, tuo bloggaajakonkari ja monitaituri, suunnitteli nimittäin yhteistyössä lehden kanssa malliston ja nähtyäni kuvan Veeran suunnittelemasta mekosta, päätin ottaa syyslomaprojektikseni kaivaa ompelukone esiin muuton jäljiltä. En ollut ommellut hetkeen, mutta luotin siihen, että yksinkertainen ohje ja selkeät kaavat helpottaisivat onnistumistani. Niinpä otin suunnaksi Ideaparkin Eurokankaan ja siskoni bongattua uutuuksien joukosta timanttisen kauniin Velvet Foliage-kankaan, olin jo melko varma siitä, että pian ylläni olisi syksyn kaunein mekko.

Siispä hommiin; kaavat voipaperille ja kone sauhuamaan, hitusen olivat taidot ruosteessa, mutta lopulta mekon tekeminen vei kokonaisuudessaan vain pari tuntia aikaa!

Veeran suunnittelemia mekkoja löytyy Suuri Käsityö-lehden sivuilta kaksin kappalein, ja itse lähdin toteuttamaan mekkoa hitusen soveltaen. Kangasvalinnastani johtuen päätin jättää mekosta pois taskut ja piilovetoketjun, ja avarsin myös hieman mallia selkäpuolelta. Materiaalivalintani oli melko ohutta, ja jos nyt lähtisin mekkoa tekemään uudestaan, saattaisin valita kankaaksi jonkin hieman tukevamman materiaalin, esimerkiksi sen kaltaisen, josta Veeran oma mekko oli toteutettu. Myös kaavat piirsin juuri joustavan materiaalin vuoksi kokoon 36; aavistelen kankaan hieman venyvän käytössä, joten otin varman päälle, ja tein harjoitusmekostani vähän napakamman.

Onnistuin! Mekko valmistui ja se on myös täysin käyttökelpoinen – harjoittelua tämän harrastuksen henkiinherättäminen taas hieman vaatii, mutta nyt, kun ompelukone on jälleen nostettu esille ja langoitettu, hommiin tarttumisen kynnys on huomattavasti matalammalla! Kiitos siis Veeralle ja Suuri Käsityö-lehdelle inspiroimisesta. Kiva fiilis, kun saa ompeluprojektin näin näppärästi valmiiksi. <3