Hurmaavan harmaata sunnuntai-iltaa; huomattavasti mieluummin olisin äsken kantanut lenkin jälkeen sukseni kotiin, mutta ei auta valittaminen, niin vaan joutuivat _lenkkarit_ pesuun kuraisen kävelylenkin jälkeen. Lääkärinikin suositteli minulle toipumisvaiheeseen hiihtolenkkejä, mutta yhdessä tuumin totesimme kyllä jo vastaanotolla, että kannattanee ottaa varman päälle ja aloittaa sauvakävely. Lappiin asti en valitettavasti ehdi lähteä lihaksiani vetreyttelemään! ;)

Vietän juuri viimeistä sairauslomapäivääni ja nurkan takana odottava arki jopa vähän jännittää. Tämä viikko on kulunut leväten, särkylääkkeitä popsien ja sopivasti liikkuen ja toipuminen on startannut vakuuttavasti. Jännittääkin vähän ottaako oloni takapakkia, kun istahdan jälleen kahdeksaksi tunniksi työkoneen äärelle. Täytyykin kuunnella nyt extratarkasti omaa oloa ja pitää tarpeeksi taukoja istumisesta työnteon lomassa. Toisaalta nyt, kun olo on viikontakaiseen verrattuna kuin uudestisyntynyt, olen valmis ottamaan uuden startin uudelle vuodelle. Ainakin olen päässyt taas kätevästi liikkumisen makuun, kun se on ollut toipumisen kannalta pakollista – tästä pidän kiinni ja raahaan itseni vaikka sitten niille kuraisille kävelyille sinnikkäästi jatkossakin! 

TAKKI JOUTSEN   PIPO SIDOSTE   KENGÄT PALMROTH ORIGINAL /*saatu  HUIVI MUORIN TEKEMÄ <3   HOUSUT KAIKO CLOTHING

Maltti on kuitenkin valttia ja lupaan aloittaa vuoden 2020 itseäni kuunnellen. Viikko oli kaiken kaikkiaan niin kurja ja jopa pelottava, että olen joka soluani myöten onnellinen siitä, että kaiken syyksi paljastuikin ”vain” lihasrepeämä. Siksi olenkin melko varma siitä, että osaan arvostaa taas toimivaa kroppaani paremmin ja tehdä kaikkeni, että se pysyisi kunnossa. Vuodesta on tulossa h-u-i-m-a, joten minun täytyy olla kunnossa!

Toivokaamme, että tätä asiaa ei enää blogin puolella tarvitse selitellä, vaan nyt palataan energisesti siihen fiilikseen, mitä blogin puolella on totuttu näkemään. Kiitos vielä kuitenkin kaikille kannustavista viesteistä, tsempeistä ja huolenpidosta. Helpompi murheistaan on ääneen puhua kuin pallotella niitä itsekseen. Nämä kuvat on otettu, kun kivut olivat kovimmillaan ja mielessäni painoi oman fyysisen kunnon lisäksi se tosiasia, että blogiin tarvitaan materiaalia. Kireitä hymyjä ja vähän feikattuakin poseerausta. Nähtyäni nämä kuvat kameranrullalla päätin, että blogi lepää sairauslomalla aivan kuten minäkin. Ja onneksi, se oli teillekin ok. <3

TAKKI | JOUTSEN |   PIPO | SIDOSTE |
PUSERO | ZARA |    HOUSUT | AARRE\WOMAN /*saatu |   KENGÄT | PALMROTH /*saatu |

Tasan vuosi sitten kerroin teille, kuinka jätin hyvillä mielin taakseni yhden elämäni kamalimmista vuosista. Vuonna 2018 menetimme Epun, samaisena vuonna menetimme ystävän, sairastin paljon, en ollut ollenkaan oma itseni ja koin huonoa omaa tuntoa siitä, että kaikki nuo murheet ja surut heijastelivat myös blogin puolelle. Hölmöä, tiedän, mutta virtuaalista päiväkirjaa kun kirjoittelee kymmenille tuhansille lukijoille, sitä vaan toisinaan tsemppaa liikaakin, että ei kuormittaisi omilla murheillaan muita. Meillä kaikilla kun on oma taakkamme kannettavana ja minulle on tärkeää jo ihan itsenikin takia nostaa blogissani esiin niitä arjen positiivisimpia juttuja.

Niin tai näin, vuosi 2019 olikin vireeltään sitten aivan toisenlainen niin omassa elämässäni kuin näin ollen bloginikin puolella. Oli kertakaikkiaan niin hyvä vuosi, että skeptinen luonteeni saattaisi jo valmiiksi manailla, että vuodesta 2020 ei mitenkään voi tulla parempi. Tai edes edeltäjänsä veroinen. Märehtiminen etukäteen on kuitenkin turhaa, ja luotankin siihen, että mitä tahansa vuosi tuokaan tullessaan, kaikesta selvitään.

Kontrasti vuosien 2018 ja 2019 on niin suuri, että väistämättäkin tulee miettineeksi mitä kaikkea uusi vuosikymmen onkaan suunnitellut varallemme. Toivon tulevan vuosikymmenen tekevän minusta äidin sekä rohkeamman persoonan ja toivon sen tsemppaavan minua tavoittelemaan unelmiani vielä kovemmin. Toivottavasti terveenä ja läheisteni ympäröimänä. Nämä riittävät minulle uudenvuodentoiveiksi. Uuden vuoden alussa olo on kuin bambilla heikoilla jäillä. Ikinä ei voi etukäteen tietää räsähtääkö jää jalkojen alla rikki vai kantaako se vastarannalle asti.

Siksi emme voikaan kuin ottaa vastaan sen mitä tulee.

Ps. Älkää menkö heikoille jäille koittamaan onneanne. Ihan vaan vertauskuvainnollisesti höpöttelin.