On aika heittää hyvästit huhtikuulle ja toivottaa keltainen toukokuu tervetulleeksi. Napatkaahan tästä omiinkin blogeihinne riemastuttavan hupaisa Kumpi vai kampi – Vappuedition-haaste, jonka vappufiiliksissäni tänään teille päätin näpytellä. Miten on, kumpi vai kampi vaiko EVVK koko vapulle?

ILMAPALLO VAI HELIUMPALLO : Ehdottomasti heliumpallo. Sen lisäksi, että inhoan ilmapallon poksahtamista lähistöllä (mun tärykalvot!), niistä on huomattavasti vähemmäksi aikaa iloa kuin heliumpallosta. Siispä valintani on selvä. Näette myöhemmin, mikä oli oma valintani vappupalloksi 2020. Poni? Yksisarvinen? Ehei, ne on meillä niin nähty, että valitsin tänä vuonna villinkortin. Trolli? Ehei, ei sekään.

TIPPALEIPÄ VAI MUNKKI : Vappu ei ole vappu ilman legendaarista skabaa siitä, pystyykö sokerimunkin popsimaan suuhunsa nuolaisematta huuliaan. Tippaleivät, noh, ne muistuttavat aivan liikaa ulkonäöltään aivoja. Ei pysty.

SERPENTIINI VAI VAPPUHUISKAT : Inhoan serpentiiniä. Serpentiini on melko kertakäyttöistä tavaraa, joten vastaukseni on vappuhuiska. Siitä riittää iloa useammaksikin vapuksi. Tosin en oikein edes tiedä mitä sillä pitäisi tehdä. Huiskia? Toisaalta voisin omaksi ilokseni väkertää itselleni taas serpentiinitukan..

SIMA VAI SKUMPPA : Sima. Juon äärimmäisen vähän alkoholia muutenkin, joten miksi ihmeessä joisin sitä vappunakaan jos vaihtoehtona on lasillinen simaa. Olen melkoinen simanhörppijä. Se sima, jossa on kissankuva kyljessä on lemppariani. Viime vappuna kävin tosin kesän ensimmäistä ja viimeistä kertaa terassilla.

YLIOPPILASLAKKI VAI VAPPUHATTU : En ole ikinä, en ikinä, ulkoiluttanut ylioppilaslakkiani vappuna. Tuo kyseinen päähine hohtaa siis valkoisena hattulaatikossaan edelleen. Vastaan siis vappuhattu, vaikka tuskinpa sellaista päähäni painan tänäkään vuonna.

KOTIVAPPU VAI …. : Tähän kysymykseen on vain yksi ainoa ja oikea vastaus. Kotivappu.

Kuten kerroinkin jo alkuviikosta, minulla oli ilo ja kunnia osallistua pienen poikasen kastejuhlaan viime viikonloppuna. Vallitsevan tilanteen vuoksi ristiäisiin osallistuttiin tietysti vain Skype-yhteyden kautta, mutta minua se ei estänyt pukeutumasta vaatekaappini herttaisimpaan Ivana Helsinki-mekkoon. Voisiko parempaa syytä pukeutua juhlamekkoon ollakaan kuin se, että pienokainen saa nimen! Varsinkin tällaisena aikakautena, kun vaatekaapin mekkorekillä tulee edes harvoin pistäydyttyä.

Mekko päälle, Skype auki ja kohtia juhlia – omassa nojatuolissa istuen!

Onneksi, oi onneksi, mahdollisuuksia yhteydenpitoon on niin lukuisia erilaisia. Korona-aikana olen opetellut soittelemaan Whatsapp-puheluita (parhaita puheluita ovat tietenkin ne, joissa osallistujia on monta ja tuntuu siltä kuin istuisi porukan kesken kahvilla!), soitellut muutenkin ystävieni kanssa harvinaisen paljon (normaalistihan en soita ikinä kenellekään) ja opetellut muun muassa Teams-sovelluksen käyttöä. En edes halua ajatella sitä, että tällaisia yhteydenpitokeinoja ei olisi.

Pieni poika sai nimensä, yllätyksenä hänen vanhempansa myös avioituivat samalla, ja pitkästä aikaa juhlatunnelma oli huipussaan. Minä tanssahtelin koko päivän onnellisena juhlamekossani ja unohdin hetkeksi jatkuvasti mielessä olevat murheet.

Onnellista viikonloppua. <3