Olipa kerran kesä 2020. Kesä, jota en unohda ikinä, kesä, jolloin kaikki oli päälaellaan. Kesä, joka aluksi jännitti, kesä, josta lopulta tuli yksi parhaista. Kesä, jolloin oli aikaa, kesä, jonka jokainen hymyilyttävä hetki tuntui erityiseltä. 

On aika laittaa kulunut kesä pakettiin haastekysymysteni myötä.

[ Kesä 2020 kahdella sanalla. ] Varovaisen ainutlaatuinen.

[ Kesän huumaavin auringonlasku? ] Näitä kesään mahtui monta, mutta mieleeni nousi heti syntymäpäiväni auringonlasku. Ajelimme kohti kotia Teiskosta iltamyöhään, kun aurinko loi viimeisiä säteitään, ja samalla satoi kaatamalla. Hieman ennen Aunessiltaa huomasimme upean sateenkaaren ja päätimme pysähtyä. Matti ikuisti minut siis sillan alla juuri 33-vuotta täyttäneenä.

[ Kesän itkettävin hetki? ] Kesä on ollut onnellinen ja olen vuodattanut miltei pelkästään onnenkyyneleitä. Viimeisimpänä vesiputoukset aukesivat serkkuni polttareissa, kun pikkusiskoni luki serkullemme heidän kirjeenvaihtoaan 2000-luvun alusta. Herkistyin, kun ajattelin tuota kaksikkoa pikkuviikareina, ja nyt molemmat ovat jo niin upeiksi aikuisiksi kasvaneita naisia ja äitejä. Olen äärettömän herkkä itkemään asiasta kuin asiasta.

[ Kesän hurmaavin herkkuhetki? ] Meidän terassillamme on grilli ollut tänä kesänä useasti kuumana, mutta yhdet kesän mukavimmista grillibileistä vietettiin kyllä juhannuksen aikaan. Juhannusaattona seuraamme liittyi rakas muorini, jota emme koronarajoitusten vuoksi olleet koko kevään ja kesän aikana uskaltaneet tavata ja juhannuspäivänä Iinan jengi saapui paikalle kukkaseppeleiden ja kombuchan kera. Mainio kokonaisuus kaupunkijuhannusta!

[ Kesän kikatuttavin automatka? ] Tähän kysymykseen ei tarvinnut miettiä vastausta hetkeäkään. Kerroinkin jo aiemmin, kuinka teimme perheporukalla roadtripin Lahteen, ja kun kerta Lahdessa olimme, Matti halusi käydä pallokentän laidalla katsomassa Jari Litmasen patsasta. Kuinka ollakaan, samassa paikalle tupsahti myös FC Lahden pelaajia ja sportti-intoilija äitini ryntäsi heti miesten keskelle kaverikuvaan. Pelaajat tuntuivat olevan yhtä mielissään kohtaamisesta kuin äitini, mutta jostain kumman syystä Matti ja isäni olivat livistäneet paikalta vikkelään pois. Ihan kuin heitä olisi hitusen nolostuttanut? Ei kai sentään. Kas tässä, pikkusiskoni ikuistama kuva hetkestä.

[ Kesän ikimuistoisin järvipulahdus? ] Oli kaunis kesäilta ja maiseman vaaleanpunaiseksi maalaava auringonlasku. Oli viileä järvivesi, Matti ja Roosa seuranani. Oli tyyni järvenpinta. Maisema, jota ei voinut huokailematta katsella. Samalla kesän parhaat treenit, kun poljin vettä vesijuoksuvyö ylläni.

[ Kesän lempparilook? ] Olen kukkamekkoihmisiä ja kuten olette asukuvista saattaneet huomata, olen ottanut kesän lämmöstä kaiken irti mekkojen suhteen. Ihanin kukkamekko taitaa tältä kesältä olla kuitenkin tämä. Mekkoni oli kuin tehty juhannukseen ja kaiken kukkuraksi Iina oli hankkinut minulle tismalleen oikeanvärisen kukkaseppeleen juhannuslookini kruunuksi.

MEKKO Y.A.S.    AURINKOLASIT DOLCE & GABBANA    TENNARIT WILSON

[ Kesän tunnelmallisin tuokio? ] Olemme Matin kanssa äärimmäisen huonoja pysymään paikoillamme, vaan ohjelmaa on koko ajan. Kesään mahtui kuitenkin muutama sellainen ilta, kun hipsimme kirjojen ja kahvikupposten kera vielä iltahämärässä terassillemme, toinen pihakeinuun, toinen lepotuoliin. Nuo olivat samalla myös niitä kesän rentouttavimpia hetkiä.

Kesä 2020, olit kaikkea tätä. Nyt on kuitenkin otollinen aika toivottaa syksy tervetulleeksi. Jätän hyvin mutta haikein mielin kesän 2020 taakseni. Olkoon syksy onnellinen ja unohtumaton. En uskalla toivoa muuta kuin kauniita syyspäiviä, hengähdyshetkiä arjen kiireiden keskelle ja onnellisia hymyjä päiviimme.

Ps. Haasteen saa napata myös omaan blogiinsa — jos päätät naputella haasteeseen omat vastauksesi, käyhän jättämässä linkki kommenttiboksiini, jotta löydän tieni lukemaan ne! <3

PUSERO IVANA HELSINKI   HOUSUT MAINIO /*saatu

Syyskuu, sieltäkö sinä taas jo tulla tupsahdit kalenteriini? Ei kai tässä siis muu auta kuin toivottaa alkusyksy tervetulleeksi ja ottaa kesän ja syksyn välimaastoon sijoittuvasta kuukaudesta kaikki irti. Kalenteriini tekemien merkintöjen perusteella syyskuulla on äärimmäisen hyvät mahdollisuudet muodostua vuoden tehokkaimmaksi kuukaudeksi. Kunhan kaikki nyt vaan menisi suunnitelmien mukaan. Ja kuten tiedämme, tämä vuosi on ollut pelkkiä muuttuneita suunnitelmia, peruutuksia ja asioiden siirtämisiä. Ensimmäisenä syyskuun to do-listalla onkin siis Koronavilkun lataaminen. Noin, sehän kävi näppärästi.

Ajatelkaahan, mikäli Eppu olisi vielä luonamme, se täyttäisi huomenna jo 11 vuotta. Tuo tupsukorva olisi  jo harmaahapsinen ja vähähampainen papparainen, joka todennäköisesti nauttisi kovasti omasta pihastamme. Minä stressaisin jo taatusti sen vanhuudenvaivoja ja kuinka se nauttisikaan eläkepäivistään taas syksyllä, kun pääsisi Matin mukana peltotöihin. Käsittämätöntä, että tupsukorvan kuolemasta tulee kuluneeksi jo pian kolme vuotta. Olen varma siitä, että loppuelämäni ajan syyskuun 2. päivänä ajattelen Epiä. Se oli persoona, jota en ikinä unohda.

Syyskuun aikana istahdan myös pitkästä aikaa teatterinpenkkiin (olettehan muuten käyneet jo osallistumassa lippuarvontaan?), ja voi kuinka odotankaan tulevaa Hamletin ensi-iltaa. Maski on hankittu ja mieli on odottava, samalla myös turvallinen. Odotan mielenkiinnolla myös sitä, millainen kokemus teatterissakäyminen on korona-aikana. Hamletiin kanssani lähtee Matti, ja totta puhuen jo ensimmäinen kunnon treffi-ilta aikoihin, nostaa suunpielet hymyyn. Tuntuu mukavalta lähteä kotinurkkia kauemmas.

Kalenteri on pullollaan mukavia merkintojä kuvauksista syntymäpäiviin, ja otinpa taas itseäni myös  niskasta kiinni ja varasin syyskuulle hammaslääkärin. Viisaudenhampaalle on tullut aika sanoa heipat ja uskokaa tai älkää, tätäkin odotan kovasti. Ne osaavat olla melkoisia kiusankappaleita ja olen valmis jättämään oikuttelevalle hampaalle hyvästit.

Mikä ihaninta, syyskuu on kuukausi, jolloin saa kaivaa pitkät housut ja neuleet kaapista esiin. Jotta siirtymä shortseista farkkuihin ei olisi niin raju, päätin aloittaa syyspukeutumisen rennoilla collegeilla ja verkkareilla. Sudenkorentopaidassa toivotan syyskuun tervetulleeksi – ja syksy hei, olethan jees.