TUNIKA S.T.I X VIERUSKA /*saatu   KENGÄT TIMBERLAND (SECONDHAND)
HATTU KN-COLLECTION    HOUSUT BIANCANEVE   TAKKI ZARA

Asioita, joita kannattaa tehdä ennen kuin pakkaset alkavat puraista..

.. käy läpi kesäksi varastoimasi asustelaatikko. Kun aamulla alat pimeästä eteisenkaapista etsiä toista paria sormikkaallesi, tuskanhiki on otsallasi ennen kuin päivä on edes alkanut. Pipot, hanskat ja kaulaliinat kannattaa inventoida ennen kuin talvi yllättää töihin lähtijän.

.. missä se meidän auton ikkunoiden jääraappa on? Ongelma ei kosketa henkilökohtaisesti minua, sillä en itse autoile (istun toki useasti repsikan paikalla), mutta sivusta olen seurannut kuinka ärsyttävää on alkaa etsiä hanskalokerosta tuota kyseistä vempelettä silloin, kun kiire pukkaa päälle ja autosta ei näe ulos.

.. missä ovat kaikki sukkahousut silloin, kun niitä tarvitaan? Sama pätee sukkahousuihin kuin niihin kadonneisiin hansikkaisiinkin. Kun tarvitset niitä, sukkalaatikkosi syövereistä saattaa löytyä yhdet. Juuri ne, jotka rikoit kesäjuhlissa.

.. kausivalot! Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, että ei ole ollenkaan fiksua alkaa asentaa viimevuotista valoköynnöstä piha-aitaan vuoden pimeimpänä iltana pakkaslukemissa. Vaikka luulit keränneesi valoköynnöksen kauniille rullalle viime vuonna, voit olla varma siitä, että narut ovat sotkussa. Säästä homma (ja hermosi!) valoisampaan ajankohtaan.

.. päätit tehdä itsellesi lämpimän villapaidan ennen pakkasia? Loistava idea, mutta tätä projektia kannattaa aloitella viimeistään nyt. Villapaita kun ei välttämättä valmistu aivan hetkessä. Lankoja valitessa kannattaakin olla kaukaa viisas, ja valita isoille puikoille mahdollisimman paksua neulottavaa.

.. sään näkee parhaiten katsomalla ikkunasta ulos? Toki, mutta päivän asun mietintä helpottuu kovasti, kun tietää kannattaisiko farkkujen alle kiskaista ne sukkikset. Vaikka edes ne reikäiset. Ulkolämpömittari ostoslistalle siis.

Kolean kaunista syysaamua kaikille – otetaan näistä harmaistakin päivistä ilo irti! <3

”Hei Ida, minä tässä. Tyttäresi pojantytär, Noora. Sinä ja minä kannamme molemmat samaa sukunimeä ja kuten huomaat, kuljemme myös samoja polkuja vaikka aikajana onkin kuvien välillä liitänyt eteenpäin jo miltei sata vuotta. Kotikaupunkimme maamerkkikin virtaa edelleen tuttuun tapaan, turvallisuusohjeistukset ovat kuitenkin sen verran muuttuneet, että saan itse nojailla huomattavasti turvallisempaan aitaan kuin sinä. Olen kuullut sanottavan, että muistutamme toisiamme myös ulkoisesti. Jotain samaa kuulemma katseessa ja leuan piirteissä.”

”Olet syntynyt vuonna 1896, minä 91 vuotta myöhemmin. Emme koskaan ehtineet tavata, mutta olen kuullut sinusta paljon. Sinä teit elämäntyösi leipurina, minä sen sijaan teen taloushallinnon töitä, itse asiassa samassa työhuoneessa tyttärenpoikasi kanssa. Voit vain kuvitella kuinka äänekkäitä päivämme ovat, kun kaksi Näppilää laitetaan samaan työhuoneeseen. Teen töitä myös valokuvaajana ja sosiaalisen median parissa. Koska kuvat ovat elämäni tärkeimpiä asioita, et varmasti ihmettele enää lainkaan, miksi halusin kuvat sinusta ja minusta samassa paikassa. Sosiaalinen media? Oih, se on pitkä tarina se.”

”Kahteen lapseesi minulla oli ilo tutustua. Sait heidät Kanadassa, valtameren toisella puolen, mutta rohkeasti pakkasit tavaranne pitkälle merimatkalle palataksenne Suomeen. Tyttäresi, minun mummuni, kertoi aina tarinaa, jossa hän pienenä tyttönä leikki Kanadassa talonne pihamaalla, kun karhu alkoi lähestyä häntä. Olit nähnyt onneksi tilanteen köökin ikkunasta ja ehdit käydä hakemassa hänet turvaan. Tuo tarina tuntui kerta toisensa jälkeen niin hurjalta. Kuuntelin aina muutenkin mielelläni tarinoita sieltä kaukaa. Ehkä juuri siksi veri vetää itseänikin Pohjois-Amerikkaan. En ole tuntenut missään suurkaupungissa oloani niin kotoisaksi kuin New Yorkissa.

Mutta takaisin Tampereelle. Kävin eilen viemässä haudallesi kynttilän. Samaan kiveen on kaiverrettu myös tyttäresi, minun mummuni nimi. Olin hänen vierellään, kun tuli hänen aikansa lähteä. Haudallanne käynti on kuulunut jouluisiin perinteisiimme jo lapsuudestani alkaen ja samaa perinnettä toivon jatkavani vielä myös omien lapsieni kanssa.”

”Tampereella siis kaikki hyvin, maisemat ovat muuttuneet, hitusen on muotikin vajaan 100 vuoden varrella kokenut muutoksia. Olisit varmasti kauhistellut Niken Air-Maxejani, taisit itse olla korkokenkänaisia. Hattutyylimmekään eivät taida oikein kohdata, mutta ilahdut varmasti kuullessasi, että Sidoste, yritys, joka perustettiin jo sinun elinaikanasi vuonna 1945 kukoistaa edelleen täällä Tampereella. Nyt terrierit eivät tosin enää taistele vain sukista, vaan merinovillapipot ovat myös kova hitti.

Kiitos siitä Ida, että sinäkin viihdyit kameran edessä. Arkistojen aarteista löytyy lukuisia upeita potretteja sinusta. Niiden ansiosta tuntuu siltä, että tuntisimme ja niiden kautta olet tullut minulle tutummaksi. Et ole pelkkä nimi hautakivessä. Ja sinä lapsenlapsenlapseni joka luet tätä postausta 90 vuoden kuluttua, käyppä ottamassa itsestäsi kuva samalla paikalla.. ;) ”