Olen tehnyt tutkimusta ja olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikista onnellisimmaksi minut tässä maailmassa tekevät koiranpennut. Oikeesti, kuka muka voi olla surullinen tai masentunut koiranpentujen läheisyydessä? Kuka voi olla lässyttämättä niille ja kuka voi olla pakahtumatta onnesta, kun pienen pieni otus kiipeää mahan päälle päikkäreille?
Olen vakavasti harkinnut muuttavani kummitätini luokse pariksi viikoksi. Ai miksi? No Unton ja Lunan vuoksi.
Siinä ne nyt ovat. Lähipiirin laumamme on saanut jälleen vahvistusta, kun kummitätini otti itselleen pienen pienen Unto-pennun eikä siinä vielä kaikki. Unton topakka sisko Luna, muutti samalla kertaa serkkuni Emilian luokse. Mä en kestä. Kattokaa ny.
Ei, en kääriytynyt huivini suojiin siksi, että olisin pelännyt Untoa, eli tuttavallisemmin Unskia, mutta tuo pikkukaveri tykkäsi näykkiä naskalihampaillaan leuanalustani, joten koin huiviin piiloutumisen hyväksi vaihtoehdoksi. Mutta kattokaa nyt niitä. Apua. Suloisimmat sisarukset maailmassa. Äiti ei saanut minua eilen raahattua ollenkaan pois pentujen luota. Olenkin saanut nyt aimoannoksen pentuterapiaa tältä vauhtikaksikolta. Pikkutyypit löysivät kyllä erinomaiset kodit itselleen, ja Noora-täti on aina valmiina niitä rapsuttelemaan. Oih, sydän pakahtuu.
Ei mulla muuta. Paitsi, että kattokaa ny niitä. ♥
// Good Morning guys! It’s a puppy-Saturday! Meet Unto and Luna! Unto is my godmother’s new puppy and Luna lives with my cousin Emilia. They are adorable and I had the most biggest smile on my face when I met these guys. ♥
