Syksy ja kirjat kuuluvat meidän kodissamme yhteen. Valaisimet asetetaan paikoilleen niin, että ne osuvat täydellisesti yhteen kodin mukavimpien istuimien kanssa. Viereen asetellaan pöytä, johon voi laskea kahvikuppinsa. Valitsen monesti pimeinä syysiltoina ajankuluksi mielummin kirjan kuin telkkarin. Ostan tosin vain harkiten kirjoja ja monesti kirjakaupassa kassalle päätyvätkin vain sellaiset teokset, joiden tiedän säilyvän kirjahyllyssä loppuelämäni ajan. Pyrimme siihen, että pieni kirjahyllymme ei ala pursuilemaan, vaan luettuja kirjoja annetaan sitä mukaa eteenpäin, kun alkaa tuntua siltä, että teos on loppuunluettu.
Tänä syksynä kauppoihin on saapunut valtava määrä mielenkiintoisia elämänkertoja historiamme suurista nimistä ja viimeksi ostosreissulla minä kiikutinkin kassan kautta kotiin Sara Hildénistä kertovan Anna Kortelaisen Hyvä Sara!-teoksen (Gummerus). Matti sen sijaan lukee juuri parhaillaan Hugo Simbergin elämänkertaa, jonka hankinnalle hän taisi saada inspiraationsa vieraillessamme kesälomareissulla paikassa, jossa Simberg vietti viimeiset hetkensä. Hän jopa istahti portaille, joille Hugon kerrotaan kuolleen. Saran elämästä olen sen sijaan ollut kiinnostunut aina. Taidemuseo Särkänniemen kupeessa on yksi Tampereen tunnetuimmista maamerkeistä ja samalla se on omasta mielestäni yksi kauneimmista museorakennuksista Tampereella. Sara lepää ikuista untaan Kalevankankaan hautausmaalla, lähellä oman vaarini hautapaikkaa. Kuljen Saran haudan ohi usein ja joka kerta katseeni kiinnittyy hautakivessä olevaan tekstiin, ”Kun taide tulee tarpeettomaksi on loppu alkanut”.
Kortelaisen kirja olikin todellinen must-hankinta kirjahyllyyn. Se on osoittautunut äärimmäisen mukaansatempaavaksi ja ennen kaikkea kiinnostavaksi teokseksi, joka ei kerro ainoastaan Sarasta, vaan myös aikakauden historiasta. Tampere on luonnollisesti teoksessa vahvasti läsnä ja tarinan ikään kuin herättävät eloon mukana kulkevat valokuvat. Samalla niin opettavaista ja kiinnostavaa ajankulua. Onneksi kirjaa on vielä puolet jäljellä; aloin jo pelätä, että luen sitä liian nopeasti ja kirja loppuu liian pian. Se lienee merkki siitä, että hyppysissäni on loistava teos.
Mutta kerrohan, mikä kirja sinulla on juuri nyt kesken?
