*Postauksessa esitellyt huulipunat saatu blogin kautta ilmaiseksi.

Sain eilisen asupostaukseni jälkeen yhden jos toisenkin viestin koskien huulipunaani – arvasin, että kiinnitätte siihen huomionne, sillä puna sai minutkin aivan pähkinöiksi! Harvoin löytyy noin täydellinen sävy, joka saa jopa hampaat loistamaan valkoisempana kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Sain jokin aika sitten testiin Physicians Formulan hurmaavia Murumuru Butter-huulipunia ja yksi toisensa jälkeen ne ovat päässeet meikkipussin kautta käyttööni. On todella harvinaista, että kelpuutan arkikäyttöön samasta sarjasta useammankin eri sävyn, mutta tässä paletissa on värimaailma kohdallaan.

Ja ah, tuo koostumus. Voidemainen huulipuna ikään kuin sulaa huulille.

Yllä olevassa kuvassa näette tämän hetken suosikkitrioni, joista ylin oli siis huulillani eilisessä postauksessakin. Todellisuudessa väri ei ole ihan noin sähäkkä, miltä se eilisissä kuvissa näyttää, mutta siinä on juuri tarpeeksi pigmenttiä ja voimaa nappaamaan itselleen täydellisen syksypunan tittelin. Sävyn nimi on Brazilian Sunset, eivätkä Pinkini ja Flamingo Pink’kään jää kovin kauaksi suosikistani. Tällä triolla pärjää nimittäin niin arjessa kuin juhlassakin. Etenkin pehmeä ja herkkä Flamingo Pink toimii kauniisti myös arkipunana aremmallakin huulipunankäyttäjällä.

Iso plussa myös siitä, että nämä punat soveltuvat erinomaisesti kuiville ja halkeileville huulille. Itse kuulun nimenomaan tähän jengiin syksyviimojen taas puhallellessa, joten siitäkin syystä tämä setti on hehkutuksensa ansainnut. Hyvää hoitavaa huulipunaa voi välillä olla vaikeakin löytää ja monesti huomaan itse sipaisevani huulipunan päälle tavallista huulirasvaa.

Pusuja päivääsi ja kerrohan samalla, mikä on oma luottopunasi tällä hetkellä?

Tasan vuosi sitten sanoin heipat piiiitkille hiuksille. Huonokuntoinen latva, tarve muodonmuutokseen ja hätäponnareihin kyllästyminen johtivat lopulta siihen, että istahdin Umpun penkkiin varmana päätöksestäni. Nips naps, ja lattialla oli hetkessä reilu 10 senttiä kutreistani.

Olenko katunut päätöstäni? Toki olen, muutamaankin kertaan, mutta aina hetken päästä olenkin jo sitten taas kiitellyt sitä, että lyhyemmän tukan laittaminen käy nopeammin ja latva on äärimmäisen hyvässä kunnossa tuon leikkaamispäätöksen vuoksi. Mutta kyllähän te minut tunnette, outoahan se nyt olisi jos tällainen tukkatuuliviiri ei haikailisi pitkien kutrien perään. Väitän, että jos hiukseni olisivat nyt entisessä mitassaan, haaveilisin polkkatukan perään. Vuodessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua taas jo paljon. Hiukset ovat kasvaneet mittaa hurjasti vaikka niitä on useampaan otteeseen leikattu lisääkin, sävy on vaalentunut ja hiusten yleiskunto on parantunut huimasti. Pituudeltaan hiukset alkavat olla taas jo pikemminkin pitkät kuin keskipitkät ja annankin niiden nyt kasvaa rauhassa niin pitkään kunnes alkaa taas kyllästyttää. Teippipidennyksiin en turvaudu enää ikinä. Lyhyempiin hiuksiin totuttelu vei aikansa, mutta nykyään peilistä takaisin tuijottelee ihan se sama tyyppi kuin ennenkin.

Mutta kuinka hiusprojektissani on edetty tähän pisteeseen? Mitä muutoksia olen hiustenhoitoon liittyen tehnyt ja kuinka villi leijonanharja on saatu kesytettyä? Koska hiuksenhienot hommat ovat bloginkin puolella herättäneet paljon kiinnostusta, kokosin yhteen viiden faktan viisikon, jonka avulla vuodessa on tapahtunut ihmeitä.

[KAMPAAJA] Minulla on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana onni matkassa kampaajien suhteen. Olen onnistunut istahtamaan juuri oikeiden tyyppien penkkeihin, jotka ovat tietäneet mitä tehdä välillä hitusen ongelmallisenkin tukkani kanssa. Ja se jos mikä on hienoa, kun istuessaan käsittelyyn voi olla varma siitä, että tyyppi, jonka osaamisen käsissä hiuksesi ovat, tietää mitä on tekemässä. Vaalennusguru-Umppu taikoi hiuksiini viime viikolla juuri niin täydellisen viileän vaalean, että koko loppuilta menikin sitten sävyä peilin edessä ihastellessa! Sen oikean löytäminen on vaikeaa, mutta oi sitä onnea, kun löytää itselleen luottokampaajan.

[LÄMPÖ] Olen ollut aina maailman laiskin lämpösuojien käyttäjä, mutta myönnän kihartaneeni ja suoristaneeni hiuksiani vuosi kausia melkoisen huolettomasti. Onneksi tästä huonosta tavasta ei pysyvää vahinkoa ole aiheutunut, mutta jätettyäni hiusten kihartelun ja lämmöllä säätämisen vähemmälle, väitän hiusten kunnon parantuneen merkittävästi. Osasyynsä on voinut toki olla käyttämilläni raudoillakin.

[RUOKAVALIO] Totuuden nimessä aloin kiinnittää vuosi sitten tarkemmin huomiota ruokavaliooni eräiden verikokeiden jälkeen. Lisäsin kasvisten ja marjojen syömistä sekä veden juomista ja tutkin erilaisten raaka-aineiden vaikutusta hyvinvointiin paljoltikin. Muutoksia tehtyäni huomasin vaikutukset myös kynsissäni ja hiusten kasvuvauhdissa.

[HIUSTENHOITOTUOTTEET] Umpun ansiosta arkikäyttööni tiensä löysivät myös Balmainin tuotteet. Nuo ihastuttavan tyylikkäät purnukat ovatkin syrjäyttäneet käytössäni miltei kaikki muut shampoot ja hoitoaineet, ja luotan hiustenpesussa täysin niiden nimeen. Hiukset puhdistavat tehokkaasti, tuoksu on miellyttävä ja hiusten selvittäminen pesun jälkeen on helppoa.

[PONNARIT] Mainitsinkin jo aiemmin termin hätäponnari, johon turvauduin pitkähiuksisena useita kertoja viikossa, välittämättä aina siitä, millaisella ponnarilla hiukseni sidoin kiinni. Siinä missä hätäponnarit ovat vähentyneet hiusten lyhenemisen myötä, myös hiusten katkeilu ei ole enää ollut ongelma. Ja nykyään, kun hiukset on saatava kiinni, käytössä ovat donitsit ja Invisibobblen ponnarit. Virheistä todellakin oppii.

Ja tätä reseptiä aion noudattaa jatkossakin. Sanomattakin on selvää, että Umpun hyppysissä hiuksillani on ollut superhyvä olla ja hänen vinkkiensä ja ammattitaitonsa ansiosta uskon, että hiusprojektini jatkuu hyvällä mallilla jatkossakin. Luottotyypin löytäminen onkin tässä hommassa se avainsana.

Onko hiushommat sillä puolen ruutua hallussa vai onko oma look vielä löytämättä?