Kuinkas sitten kävikään..
Ihastuin jo jokin aika sitten tupsukorviani myöten Vallilan uuteen kuosiin, Saara Kurkelan suunnittelemaan akvarellimaiseen Lumi-ilvekseen, ja uusi valmisverho lähti kuin lähtikin tilaukseen sen suurempia miettimättä. Koska Ilves. Koska syksy. Koska vaihtelu virkistää.
Ripustelin hurmaavan kauniin verhon eilen olohuoneemme ikkunaan ja istahdin keittiönpöydän ääreen. Maisemaa katsellessani pienet hikikarpalot alkoivat nousta yllättäen otsalleni, kun tajusin, että verho on toki kaunis kuin mikä, mutta ympäristö ei sovi verhon ympärille nyt alkuunsakaan.
Meni noin puoli tuntia, kun olohuoneen pöytämme oli vaihtunut toiseen, sohvatyynyjen värikkäät päälliset kiikutettu pyykkiin ja keittiön matto roudattu sohvan eteen täyttämään tyhjiötä. Selailin kuumeisesti Vallilan Instagram-tiliä ja rakastuin palavasti Vallilan aqua-sävyiseen Softy-mattoon. Se oli paritettu niin kauniisti erääseen kuvaan Lumi-ilveksen rinnalle, että en pääse tuon yhdistelmän yli nyt millään.
Että tästä tulikin nyt sitten vähän isompi projekti. Jopa Matille tuli lopulta kans hiki.
.. ja nyt, kun näitä kuvia katsoo, tuo sohvakin on kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt.
Vallila’s Lumi-ilves has arrived!
