Tiedättekö ne syyskuiset illat, kun toivo kesästä elää vielä hetken? Tekisi mieli kirmata paljain jaloin rusakon lailla pitkin talviunille valmistautuvaa niittyä ja etsiä nuukahtaneiden kasvien joukosta vielä ne muutamat värikkäät hippuset kesästä maljakkoon. Ilmassa tuoksuu jo syysiltojen raikkaus ja uppoudut syvälle neulepuserosi sisään, mutta samalla mielesi tekisi levittää piknikviltti nurmikolle ja kippistellä kesälle. Maailman kuulaaksi värjäävä auringonlasku saa yhdellä kertaa mielesi sekä haikeaksi että onnelliseksi, kun mietit niitä kesäiltoja, joina auringonlaskuja katseltiin samalla uittaen laiturilta varpaita lämpimässä järvivedessä.
Syksy vie kesäillat mukanaan, mutta tilalle saamme pian sanattomaksi jättävän upean ruskan ja kynttilänvalon.
Syksy tuntuu ajatuksena tänä vuonna jännittävältä. Olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin ja kalenterini kertoo kuinka huimissa jutuissa olenkaan mukana. Saan tehdä juttuja, joita rakastan ja kaikki on hyvin. Silti kuluneet vuodet ovat jättäneet syksyihin hieman ikävän sävyn. Syksyt ovat tuoneet mukanaan sairauksia, pelkoa, huolta, jopa kuolemaa ja syksy ajatuksena tuo nämä muistot aina väistämättä mieleen. Samalla luotan ja uskon siihen, että syksy voi olla myös lempeä ja pehmeä. Josko tämä olisi juuri se syksy, joka jättäisi jälkeensä lämpimiä muistoja ja uusia seikkailuja.
Ensin se on kuitenkin toivotettava avoimin sylin tervetulleeksi. Viikonloppuna ilmassa oli vielä ripaus kesää, mutta nyt olen valmis kaivamaan villasukat esiin kaapista. Tai itse asiassa- muori, voinko jättää näin blogin välityksellä tilauksen uusista, vaikkapa sateisen syyspäivän värisistä, harmaista, villasukista? Ovat syksyt sitten millaisia tahansa, varpaita ei vielä koskaan ole meidän muorin ansiosta paleltanut kovimmissakaan syyspuhureissa.
*Kengät saatu/ Crocs.fi.
Summer made a quick comeback this weekend, but now, now it’s time to say how do you do, dear autumn.
