TAKKI ONLY & SONS   FARKUT MARKS & SPENCER   KENGÄT TIMBERLAND   PUSERO CARTEL x DICKIES   PIPO SIKAKAUPPA (*blogin kautta saatu)  HUIVI CELIO

Sehän on Matti!

Sain houkuteltua hyväntuulisen siippani eilen kamerani eteen – tyyppi oli viikon ikävän taudin kourissa, mutta nyt elämä taas hymyilee! Koska uusi vuosi ja koko kulunut viikko meni oikeastaan sairastellessa, päätimme eilen lähteä pakkaspäivän ajankuluksi Pokémon-jahtiin. Ulos ei autosta kuitenkaan uskaltauduttu, kahvit napattiin takeawaynä Mäkkäristä ja kurvailimme sinne minne nenä, tai siis Sightingsit, ohjasivat. Koskakohan tähän peliin oikein kyllästyy?

Koska todella moni eksyi joulun alla blogiini tämän lahjapostauksen kautta, on ehkä aiheellista kertoa teille, mitä lopulta päädyin ostamaan Matille joululahjaksi. Olin varautunut joulun tuloon äärimmäisen hyvin, kaikki paketit oli ostettu ja pakattu jo miltei joulukuun alussa. Kaikki paitsi yksi. Matin lahjaa lähdin etsimään pari päivää ennen aattoa Ideaparkista – vailla pienintäkään ideaa siitä, mitä ostaisin.

Siellä me pyörimme äidin kanssa kaupasta toiseen ja ostoskassiin päätyi lopulta kaksi aivan valtavaa historiaopusta, Mannerheimin sodat ja Suomi sodassa päivä päivältä. Molemmat maksoivat 10 euroa ja sisälsivät sivuja miltei 1000 per kirja. Historikirjafani-Matti ahmaisisi kirjat kuitenkin joulunpyhissä kitusiinsa, joten jotain olisi vielä keksittävä lisäksi.

Päädyinkin lopulta äärimmäisen käytännölliseen ja toivottuun lahjaan. Tiesin, että Timberlandit ovat olleet Matin ostoslistalla jo todella pitkään, joten ne olisivat takuuvarmasti toivottu lahja. Niinpä nuo legendaariset ja ikitrendikkäät popot päätyivät Matin lahjapakettiin.

Onhan se vähän epäreilua, että Matti on vuosien aikana hemmotellut minua juhlapäivinä useastikin kenkälaatikolla, enkä minä vielä kertaakaan häntä. Nyt on tuo asia korjattu. Paitsi, että nyt saatoin hitusen alkaa itsekin haaveilla samaisista kengistä — ovathan nuo nyt äärimmäisen coolin näköiset!

Aiheuttiko lahjan keksiminen miehelle/poikaystävälle jouluna päänvaivaa, vai löytyikö pakettiin täytettä helposti?

On se muuten kumma, että kun jotain oikein kissojen ja koirien kera metsästää, sitä ei taatusti löydy. Ei taatusti, vaikka viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana olisit nähnyt etsimääsi asiaa joka paikassa viikoittain.

Olin päättänyt nimittäin palata vuoteen 1997. Silloin minä ja pikkusiskoni saimme mummulta laivatuliaisina äärimmäisen katu-uskottavien m&m’s-eväsboksien lisäksi Adidaksen kolmiraitaverkkarit. Minä oranssimustat ja Roba mustavalkoiset. Roosalla kävi vielä parempi tuliaismunkki kuin minulla, sillä luonnollisista syistä, hän peri vielä vuosien varrella tuon minunkin päheän asuni.

Sattuneesta syystä näistä lapsuuden aarteista ei ollut enää apua tässä must-have-kuumeessani. Olin mielessäni nimittäin luonut talvisen vision asusta, johon kuuluisi pitkä villakangastakki, pehmeä neulepusero, mustavalkoiset Addun verkkarit ja mukavat mustat nilkkurit ja tämän lookin luodakseni, oli ostoslistalla keikkunut jo jonkin aikaa nuo legendaariset kolmiraidat. Käytännöllisellä hankinnalla olisi taatusti käyttöä.

Collegehousuja olisi kyllä kaupoista löytynyt pilvin pimein, mutta niitä silkkisen pehmeitä verkkareita ei. Hakusessa ei ollut kokopuku, joten etsintä ei tuottanut aluksi minkäänlaista tulosta. Nappeja en toki kaivannut, mutta malli saisi olla liehupunttien sijasta hieman kapeampi.

Ja sitten, napakymppi! Lielahden Intersportin lastenosasto vastasi haaveisiini ja äitini teki huippulöydön rekeiltä shoppailukierroksellamme. XL-kokoiset lastenpöksyt istuivat ihan superkivasti tämän ikuisen lapsen kinttuihin.

Siinä ne nyt sitten ovat ja visioni tuosta eriskummallisesta asusta pääsi toteutukseen jo eilen. Se herätti työkavereissani hieman hilpeyttä. Saas nähdä mitä te tykkäätte..

Ps. Olinkohan vähän ihastunut tuohon kesäpaikallamme tikkaa heittävään poikaan? Tai sitten ilmeeni vain kertoo suuresta ihastuksesta nappiverkkareitani kohtaan..