Ei tullut mitaleita ei. Mutta hyvä mieli tuli. Kun tällainen toimistohiirulainen istuu yhtäkkiä monen monta tuntia laiturinnokassa, olo on kerta kaikkiaan niin rentoutunut ulkoilun jälkeen, että en muista koska viimeksi olisin esimerkiksi nukkunut niin hyvin kuin viime yönä. Eikä sitä nyt aivan tyhjänpanttina tarvinnut laiturilla kököttää. Saalistakin tuli, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin saanut nousta tänä vuonna pokaalia hakemaan. Uutta matoa koukkuun vaan, tosin ensi vuonna vasta.

Äiti oli järjestänyt kisan jälkeen maailman herkullisimman kisalounaan kesäpaikallemme ja mitalikahvit juotiin suklaadonitsien kera vaikkei mitalia tullutkaan. Suomen luonnon päivää vietettiin siis luonnonhelmassa.

Kun kisapettymyksestä oli selvitty (kyllähän se nyt toki vähän kirpaisi, kun olen luonteeltani suht kilpailuhenkinen..), uppouduin Mainiolta saamaani collegeasuun ja luin loppuun erään kirjan. Kirjan, joka oli samalla iloinen pläjäys onnellisuutta, sydäntä särkevän surullinen, mutta seikkailumielellä kuorrutettu kertomus. Tarina, jota en unohda ikinä. Viimeinen loma-teoksesta on ilmeisesti myös elokuva tekeillä, mutta jälleen kerran mietin sitä, kannattaakohan leffaa edes katsoa. Kirja teki niin suuren vaikutuksen, että en halua minkään pilaavan sitä. Lämmin suositus siis kaikille teille lukutoukille, jotka kaipaatte yöpöydällenne kirjaa, joka vie teidät unohtumattomalle roadtriplomalle mummun ja papan asuntoauton kyydissä. Mutta varatkaahan nessupaketti myös viereenne!

Tuleva viikonloppu kuluukin sitten aivan eri merkeissä. Silloin juhlitaan häitä. Huh sentään, nessupakettia tarvitaan varmaan silloinkin. Rakkautta iltaanne – me suuntaamme vielä iltakävelylle luonnon helmaan fiilistelemään ihastuttavaa, jo hitusen syksyltä tuoksuvaa iltaa! 

Collegetakki ja housut: Mainio Clothing / *saatu blogin kautta.
Kirja: Harper Collins Nordic / *saatu blogin kautta.