Tasan kahdeksan vuotta sitten istuin äitini Mac-tietokoneen ääressä ja olin aivan suunniltani innosta. Koneella oli hieno kuvankäsittelyohjelma, jolla olin koko illan suunnitellut uudelle, vielä julkaisemattomalle, blogilleni banneria. Muistaakseni tuossa bannerissa oli kaksi sinistä perhosta ja idean blogin nimestä antoi pikkusiskoni. Oli kaunis ja lämmin heinäkuinen helleilta. Ennen kuin painoin julkaise-nappia, päätin kuitenkin vielä lähteä uimaan. Samaiselle rannalle, jossa tänäänkin kävin polskimassa. Kahdeksan vuoden aikana moni asia onkin pysynyt samana ja asiat kulkevat edelleen samoilla raiteilla kuin tuolloinkin, mutta samalla moni asia on muuttunut. Niin omassa elämässäni kuin blogimaailmassakin.
MEKKO NEO NOIR (PUTIIKKI RANNALLA) KENGÄT ECCO SHOES (*saatu) KASSI LIDL (*saatu) KAULAKORU BEWOODEN (*saatu) AURINKOLASIT DOLCE & GABBANA
Yksi asia on pysynyt kuitenkin ennallaan. En vielä tänä päivänäkään ole kohdannut sellaista hetkeä, jolloin olisi katunut blogini aloittamista. Se on antanut minulle niin paljon. Asioita ja hetkiä, joista en osannut tuolloin tuona heinäkuisena iltana edes unelmoida. Harrastuksesta on tullut toinen työni.
Koska tietynlaisten merkkipaalujen saavuttaminen on myös oiva aika laittaa kiitoksia liikenteeseen, käytän tilaisuuden hyväkseni. Vaikea kuvitella, että blogini olisi pystyssä ilman äitiäni (suurinta inspiraationlähdettäni! <3), poikaystävääni, joka on vuosien varrella kehittynyt erinomaiseksi valokuvaajaksi ja mummuani, joka käy päivittäin lukemassa postauksiani ja painaa jokaisen kohdalla tykkää-nappia. Lähipiiristä löytyy mahtava joukko tsemppaajia! Blogimaailman puolelta haluan heittää virtuaalihalauksen Iinalle, joka valitsemalla minut mukaan Re:fashion-portaaliin vuosia sitten, tsemppasi ja kannusti alalla sekä Karoliinalle ja Umpulle, joiden asuja kuvaamalla olen päässyt kehittämään itseäni valokuvaajana. Blogimaailmasta löytyy aivan valtavasti upeita, toisiaan kannustavia ja inspiroivia mimmejä. Kaiken tämän lisäksi on uskomatonta, että blogini kautta olen päässyt tekemään töitä myös valokuvaajana ja graafisen puolen hommissa. Teen tällä hetkellä valtavasti duunia, jota rakastan yli kaiken!
Kahdeksas blogivuoteni oli niin oman elämäni kuin bloginkin kannalta todella merkityksellinen. Eppu-rakas oli vuosien varrella valtavan iso osa blogiani ja moni kertoikin kevään aikana, että oli alun perin alkanut seurata blogiani juuri Epun vuoksi. Sen vuoksi Epi jättikin aukon niin elämäämme kuin blogiinkin. Tupsukorvamme tuntuikin olevan monelle virtuaalinen karvakaveri.
Vuosi on ollut melkoinen. Olen sairastellut itse enemmän kuin koskaan aiemmin ja välillä on tuntunut siltä, että kun yhdestä vastoinkäymisestä selvitään, seuraava odottaa jo nurkan takana. Tätä aurinkoista, ihanaa kesää on siis odotettu ja aurinko ei ole pitkiin aikoihin lämmittänyt näin lempeästi. Päivästä toiseen blogi on kulkenut rinnallani uskollisena ystävänä.
Joten hyvää syntymäpäivää rakas kahdeksanvuotias ystäväni. Ja koska te lukijat ansaitsette kiitoksista suurimman, järjestän teille ensi viikolle synttäriylläreitä. Pysykäähän siis kanavalla.
