Me niin kuin moni moni muukin säikähdimme eilistä sadekuuroa ja lämpötilan nousua niin, että päätimme ajella illan pimetessä Ikuriin. Ja saman illanviettotavan oli valinnut moni muukin tamperelainen. En osannut odottaa, että Elämänpolulle pääsyä joutuisi jonottamaan niin autossa kuin vielä paikan päälläkin, joten jos päätätte ottaa tämän maagisen jääveistospolun suunnaksi esimerkiksi tänään, varatkaahan mukaan malttia ja nastakengät – polku mutkittelee metsän keskellä ja matkan varrelle kuuluu niin ylä- kuin alamäkiäkin ja tällä säällä liukastumisen vaara on suuri!

Ikurin Virelän (Tuohikorventie 27) eli Ikurin Vireen toimintakeskuksen takana olevaan metsään on tehty jälleen taidokkaasti valoja, ääniä ja luontoa hyödyntävä metsäpolku, jonka keskiössä ovat huikean taidokkaat jääveistokset. Muistatteko Tampereen Tuomiokirkossa olevan freskon, jossa 12 alastonta poikaa kannattelevat ruusuköynnöstä? Oli taianomainen fiilis, kun nuo samat pikkupojat, Köynnöksenkantajat, olivatkin yhtäkkiä silmieni edessä keskellä metsää, jääveistoksina. Ja kun käännyt ympäri, edessäsi onkin Kuoleman Puutarhan huolehtiva puutarhuri, joka saa sinut hämmästelemään ääneen toteutuksen taidokkuutta. Hugo Simberg onkin vahvasti läsnä jääveistosten ja polun teemassa, joka mutkittelee aihepiiriltään ihmisen syntymästä kuolemaan.

Vaikka metsäpolku näyttikin valoja vasten hakkaavassa räntäsateessa ehkä jopa tavallista maagisemmalta, on syytä muistaa, että sateet ja lämpö tekevät vaurioita taideteoksille. Siksi paikalle kannattaakin varmuuden vuoksi kiitää viipymättä. Tämä taide ei valitettavasti ole ikuista vaan ainutlaatuista koettavaa, joten tähän taidenäyttelyyn menemistä ei kannatta odotella. Polulle pääsee kiertämään maksutta, mutta sen päätyttyä vastassa on postilaatikko, johon voi jättää oman avustuksensa polun ylläpitämiselle. Toimintakeskuksessa avoinna on myös kahvila ja eilen paikalla paistettiin nälkäisille polunkiertäjille grillimakkaraa.

Korviini kantautui joka suunnalta kehuja ja ihastuneita huudahduksia polkua kiertäessämme, joten voisin olettaa Elämänpolun olevan vaikuttava kokemus niin lapsille, nuorille kuin vanhemmillekin. Itse suosittelen visiittiä paikan päälle illan jo pimetessä; valot pääsevät todella oikeuksiinsa ja tunnelma on satumainen. 

Joko olette käyneet kiertämässä polun?