OLISIKO MAKUUHUONE SITTENKIN KAIVANNUT PINTAREMONTTIA?

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Jatkakaamme virtuaalista asuntoesittelyä makuuhuoneestamme. Tämä huone ”valmistui” muuton jälkeen nimittäin milteipä ensimmäisenä – pintaremonttia ei tarvinnut tehdä ja kaikki huoneessa olevat huonekalut löytyivät meiltä jo entuudestaan. Tässä huoneessa näkee kauniita unia. Tekstiileitä vaihtamalla huone sai nopeasti yhtenäisen ilmeen, mutta jäin kuitenkin miettimään työhuoneen muumi-intoilun ja vierashuoneen upean tehosteseinän valmistuttua, että josko tämäkin huone olisi kaivannut jotakin persoonallisempaa lähestymistapaa. Pieni pintaremontti-kärpänen taisi siis puraista ja lujaa!

Makuuhuoneessamme on hyvin hailakan siniset seinät ja vaikka sinisessä ei sävynä ole mitään vikaa, itse olisin valinnut seinille hieman näyttävämmän sävyn tai ehkäpä tapetoinut sängynpäätyä vasten olevan seinän. Ongelmaksi muodostui nimittäin se, että edellisessä kodissamme emme juuri käyttäneet sinistä sisustusvärinä ja näin ollen ainoat tähän huoneeseen tehdyt hankinnat olivatkin nuo alennusmyynneistä löytämäni tyynynpäälliset ja kevyt päiväpeitto, jotka yhdistivät lakanoiden ja seinän sävyt kauniiksi kokonaisuudeksi. Sängynpääty sen sijaan on tumman harmaa, joka hieman riitelee sävynä tumman puun kanssa, mutta onneksi edellisessä työhuoneessani ollut ruskea pehmoinen karvamatto löysi paikkansa juuri tästä huoneesta samalla rauhoittaen värisävyjen kirjoa.

 

Makuuhuoneemme on vierashuonetta ja työhuonetta suurempi, ja se jos mikä on iso plussa entiseen verrattuna. Matin vaatteet on pinottu nimenomaan makuuhuoneen vaatekaappeihin ja täällä hänellä on tilaa käyttää makuuhuonetta myös pukeutumisessa. Edellisessä makkarissamme ei tyhjää lattiatilaa juurikaan ollut! TV on sen sijaan kiinnitetty seinälle, mutta kapea tv-tasomme löysi kuitenkin paikkansa tästä huoneesta ja soveltuu täydellisesti lukemattomien kirjojen kirjahyllyksi. Edelliset asukkaat jättivät meille makuuhuoneen avohyllyn paikoilleen ja pidänkin siitä, että hylly käy kauniisti yhteen ikkunakarmien puunsävyn kanssa. Löysin myös kätköistäni täydellisesti väreihin yhteensointuvan kehyksen Epun ja Matin kuvalle ja huonetta piristämään saimme Roosan perheeltä huonekasvin, jonka he ovat itse kasvattaneet pistokkaasta alkaen. Eimi Kalusteelta viime syksynä saatu Onni-keinutuoli sen sijaan tarjoaa makuuhuoneessa rauhallisen paikan lueskella tai näpytellä tietokonetta.

Jotakin tämä huone kuitenkin vielä kaipaa. Kenties ripauksen pehmeyttä ja selkeyttä? Suurempia hankintoja en halua tehdä, mutta en lupaa ettenkö tarttuisi ensi kesänä pensseliin ja maalaisi yhtä seinää huoneen katseenvangitsijaksi. Olen melko varma siitä, että sisustusajatukset selkiintyvät ajan kanssa ja hei, onneksi kaikkea ei edes tarvitse saada kerralla valmiiksi. Mikäli työhuoneen ja vierashuoneen remppa olisi jätetty tekemättä, olisin tähänkin huoneeseen varmasti varsin tyytyväinen. Kun näin kuinka pienellä huone saa aivan uuden ilmeen, en malttaisi olla remppaamatta vielä vähän lisää..

Mutta mikä tärkeintä, pääasia on se, että makuuhuoneessa nukkuu hyvin. Kun ikkunan jättää auki, saan herätä onnellisena linnunlaulua kuunnellen. Se jos mikä erottaa rivitaloasumisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisesta.


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 2 vastausta

LEIJONAKUNINGAS HAUKKASI PALAN SYDÄMESTÄNI

CURIOUSER & CURIOUSER | muoti

Ennen kun alat lukea tätä postausta, haluan korostaa, että kerron teille vain oman mielipiteeni. En voi yleistää, mutta voin kertoa kuinka itse koin tarinan, jota kävin todistamassa eilen illalla. Istuin Leijonakuninkaan ensi-illassa leffateatterin penkkiin nimittäin hyvin hermostuneena. Olin lukenut arvostelun laulavista digieläimistä ja pelkäsin, että yksi oman lapsuuteni tärkeimmistä elokuvista olisi onnistuttu raatelemaan julmasti. Asetin kuitenin 3D-lasit rohkeasti päähäni ja annoin fiiliksen viedä. Elokuvaa oli ehtinyt kulua parisen minuuttia, kun minä jo itkin. En suinkaan järkytyksestä, vaan nostalgian pyrähdyksestä ja liikutuksesta.

Leijonakuningasta oli pidelty hellin käsin, vanhaa versiota kunnioittaen ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olin jo aivan myyty digitekniikalle, jonka elokuvan aikana unohdin edes olevan olemassa. Taidokkaat ja rakkaat hahmot oli herätetty henkiin uskomattomalla tavalla. Olin keskellä luontoelokuvaa, hyvällä tavalla, jossa eläimet leijonista pahkasikoihin olivat kuin oikeita. Jo pelkästään elokuvan taidokkuus nosti kyyneleet silmiin, puhumattakaan niistä tutuista lauluista, jotka kerta toisensa jälkeen sulattavat sydämemme.

Seurueemme viidestä henkilöstä neljä myönsi itkeneensä useampaan otteeseen ja se viideskin totesi silmien vähintään hikoilleen salin uumenissa.

Olen popittanut leffan soundtrackiä jo useampaan otteeseen (Beyonce vakuutti minut Nalana!) ja elokuva on pyörinyt mielessäni paljon vielä tänäänkin. En edes ala verrata sitä alkuperäiseen piirrettyyn, mutta totean vannoutuneena Disney-fanina, että minut tämä elokuva yllätti positiivisesti. Lopulta aivan harmitti, että olin lukenut leffasta etukäteen paljon kriittisiä arvosteluja – monesti on vaan parempi mennä itse paikan päälle ja kokea leffat omalla tavallaan!

Ensi-iltamekkoni sen sijaan herätti ihastusta jo paljon instan puolella (en muista saaneeni mistään mekosta näin paljon kyselyitä!) ja voinkin vinkata nyt yhteisesti kaikille, että muutama mekko jäi vielä Veskan Vero Modan rekeille roikkumaan alehintalapun kera. Tämä heinäkuun leijona rakastui printtien kirjoon heti ja miettikää kuinka ihanan syksyasukokonaisuudenkin tämä muodostaa nahkatakin kera.

Mutta kertokaahan mitä te piditte leffasta! Lämmittivätkö Simban ja Nalan seikkailut tässäkin versiossa yhtä kovasti sydäntänne kuin alkuperäisessä versiossa? Seuraavaksi voimmekin sitten alkaa odottaa Pienen Merenneidon ja Mulanin saapumista valkokankaille. Ihanaa hemmottelua luvassa Disney-faneille siis myös jatkossa!


Kategoriat: muoti | Avainsanoina , | 9 vastausta