VIISI VUOTTA KIHLOISSA – VASTASIMME KYSYMYKSIINNE

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

noora näppilä mies

Huolimatta siitä kadonneesta kihlasormuksesta, kyllä, tänään juhlimme viidettä kihlapäiväämme. Viisi vuotta sitten päätimme muorini ja vaarini hääpäivän kunniaksi vaihtaa myös itse sormuksia, astelimme sisään Timanttisille ja hankimme molemmille mieluisat sormukset. Mattihan oli tuolloin varma siitä, että hukkaa sormuksensa alta aikayksikön, joten hän valitsi nimettömäänsä parinkymmenen euron hopeasormuksen. Kuinkas sitten kävikään, minun timanttini katosivat yllättäen. En vieläkään yksinkertaisesti voi käsittää sitä, mihin sormukseni hävisi.

Vuonna 2016 annoimme teille ensimmäisen kihlapäivämme kunniaksi mahdollisuuden kysyä meiltä kysymyksiä parisuhteeseemme liittyen. Vastauspostaukseni katosi kuitenkin blogisiirtojen myötä taivaan tuuliin, ja siksi päätinkin vastailla kysymyksiinne uudestaan. Joukossa oli myös paljon Eppuun liittyviä kysymyksiä, jotka jäävät nyt historiankirjoihin, mutta nokkelia ja hauskoja kysymyksiä riitti muidenkin aihealueiden saralta. Siispä, pikemmittä puheitta, te kysyitte, me vastasimme.

♥ Kumpi työntää kaupassa ostoskärryjä? Matti on se joka käy hakemassa kärryt, mutta minä tykkään ottaa vastuun käytävillä niiden kuljettamisesta. Paitsi jos kohdalle osuvat ne sellaiset ostoskärryt, joiden pyörät suuntaavat minne sattuvat. Kun ostokset on tehty ja lastattu autoon, minä hoidan kärryjen palauttamisen. Tosin, koska korona, ostoskärryjä ei ole hetkeen tarvittu, kun kauppakassipalvelu on ollut niin ässä!

♥ Yhteinen matkahaaveenne? Väitän yhteisen matkahaaveemme olleen New York. Tuo haave toteutui niin yli odotusten jouluna 2013, että en tiedä haluaisimmeko sinne enää uudestaan ettei edellisen matkan taika vaan haihtuisi.

♥ Minkälaisia matkailijoita olette? Matti on useimmiten meidän perheemme matkanjohtaja. Hän on huomattavasti suunnitelmallisempi matkailija kuin minä. Siinä missä Masa tekee Excel-kaavioita ja lukee opaskirjoja, minä yritän järjestää matkoilla aikaa myös ex tempore-istuskeluille kahviloissa.

♥ Minkälaista musiikkia Matti kuuntelee? Sellaista, mitä minä en. Tämä aiheuttaa monesti roadtripeillä ongelmia.

♥ Mitä yhteisiä harrastuksia teillä on? Niitä on ollut vuosien varrella paljon, mutta yksi, joka on säilynyt suosikkinamme jo miltei 12 vuoden ajan, on niinkin yksinkertainen asia kuin lenkkeily. Valokuvaaminen on nykyään myös yhteinen juttumme ja koska ilman Mattia, ei minulla todennäköisesti olisi tällä hetkellä blogia, vastaukseksi voisi mainita myös blogini.

♥ Millainen arki-iltanne on? Normaalisti hyvin työntäyteinen. Teemme molemmat paljon töitä iltaisin, ja vuoteen kuuluukin monen monta viikkoa, jolloin emme välttämättä ole yhtäkään arki-iltaa samaan aikaan kotona. Tämä on toisinaan vähän puuduttavaa ja siksi meille onkin äärimmäisen tärkeää yrittää edes viikonloppuisin järjestää aikaa myös toisillemme. Kahdenkeskinen aika on molemmille tärkeää.

♥ Missä näette itsenne viiden vuoden päästä? Viiden vuoden päästä olen täyttämässä jo 38 vuotta, Matti 39. Suuri haaveemme on, että perheemme kasvaisi, ja toivonkin sydämeni pohjasta, että tuolloin työ- tai vierashuoneemme on muutettu lastenhuoneeksi ja elämme aivan erilaista arkea kuin nyt.

♥ Missä näitte toisenne ekan kerran? Olemme tavanneet ammattikorkeakoulussa tradenomiopintojemme myötä.

♥ Kumpi teki aloitteen ja pyysi ensitreffeille? Hahaa, noh, tarinahan meni näin, että olimme olleet äärimmäisen hyviä ystäviä jo parin vuoden ajan ennen kuin tajusimme, että hei, tässä on nyt kyllä jotain muutakin. Onneksi Matti otti asian puheeksi.

♥ Kuinka pian muutitte yhteen? Todella pian. Minä asuin tuolloin pienessä 26 neliön yksiössäni, Matti soluasunnossa. Kun seurustelu alkoi, Matti jämähti oikeastaan heti luokseni, vaikka oman kämppänsä vielä säilyttikin. Olimme seurustelleet reilun puoli vuotta, kun muutimme yhteen. Eikä kulunut kauaakaan, kun otimme myös yhteisen koiran.

♥ Miten teillä jakautuu kotityöt? Hyvin tasaisesti ja tasapuolisesti sillä periaatteella, että se tekee, joka ehtii. En joudu itse naputtamaan kotitöiden tekemisestä, vaikka kodin siisteys onkin itselleni yksi tärkeimmistä kodikkuuden ja viihtyvyyden tekijöistä.

♥ Matin viisi tapaa/ominaisuutta, joista erityisesti pidät? Sinnikkyys, lempeys, huolehtivaisuus, järkevyys (tämä tosin välillä myös ärsyttää, jos itse koen saaneeni jonkin kivan idiksen aivan fiilispohjalta!) ja halu auttaa.

♥ Mille nauroitte viimeksi yhdessä oikein makeasti? Olen kova puhumaan unissani. Itsehän en juttujani muista, mutta Matilla on monesti minulle mielenkiintoisia juttuja aamuisin kerrottavana. En edes kehtaa kertoa, mitä höpisin viimeksi, mutta niistä pulinoista saimme hyvät naurut.

15.6.2020 vietämme viidettä kihlapäiväämme ja pian yhteisiä vuosia on takana jo 12. Toivottavasti vielä moninkertaisesti edessä. Koska kysymyksenne olivat peräti neljän vuoden takaa, saa kommenttiboksissa heitellä niitä meille lisää.

Ai niin, Matti, ihanaa, että olet siinä. Ihan vieressä, kun sinua tarvitsen.


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 8 vastausta

VUOSI UUDESSA KODISSA : MITKÄ HETKET OVAT JÄÄNEET VUODEN VARRELTA PARHAITEN MIELEEN?

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Kodin tekevät ihmiset. Koti on siellä, missä sydän on. Niin kovin kliseisiä seinätaululausahduksia, mutta oi-niin-kovin-totta kumpikin. Koti ei vain ole se paikka, jonka ulko-oven avaa työpäivän jälkeen, se on se paikka, missä olo on onnellisin.

Ostimme asunnon viime kesänä ja tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun saimme avaimet rivitaloneliöömme. Toki tuo suuren suuri elämänmuutos ja ensiasunnon ostaminen ylipäätään tuntuivat hurjan jännittäviltä heittäytymisiltä uuteen, mutta kulunut vuosi on osoittanut sen, että teimme täysin oikean päätöksen. Ennen kaikkea, emme ostaneet asuntoa, ostimme kodin. Jo 365 päivän ajan olen saanut asustaa kotoisassa, lämminhenkisessä ja jo nyt niin kovin rakkaassa asunnossa. Sydämeni särkyy pelkästä ajatuksesta, että muuttaisin täältä joskus pois. Vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja halusinkin koota ”parhaita paloja” tähän postaukseen. En välttämättä kaikkia niitä suurimpia hetkiä ja juttuja, vaan ne pienet suuret palaset arjesta, jotka ovat tehneet tästä kodin.

Otimme viime vuonna, loppukesästä, meidän pihallamme puolivuotiskuvia pienestä sisarentyttärestäni, kun serkkuni piipahti yllättäen kylään ja kertoi odottavansa vauvaa. Tänään tuo pieni ihmistaimi vieraili meillä ensimmäistä kertaa.

Joulu oli unohtumaton. Matin perhe ja oma perheeni kokoontui aatoksi meidän luoksemme. Unelmani on aina ollut kestitä perheitämme jouluaattona ja viime jouluna tuo unelma kävi toteen ison ruokapöytämme ääressä.

Hauskoja kohtaamisia naapureiden kanssakin on jo useampia; hauska sattuma on muun muassa se, että naapurustossa asustaa pappi, joka on kastanut minut ja vihkinyt vanhempani!

Viime kesänä sain kunnian järjestää nuoremman kummityttöni äidille babyshower-kemut täällä meillä. Olen aina halunnut koristella kodin babyshower-kuntoon, enkä olisi millään malttanut luopua vaaleanpunaisista ja kultaisista koristeista juhlien jälkeenkään.

Keväällä muistojen luominen rakkaiden kanssa oli vaikeampaa kuin koskaan aikaisemmin, kun oma elämä rajoittui pitkäksi toviksi oman kodin seinien sisäpuolelle. Tuolloin olin enemmän kuin onnellinen siitä, että saamme asua kodissa, jossa viihdymme.

Vappubrunssi jäätävän kylmässä viimassa pienellä porukalla terassillamme grillaillen untuvatakit päällä , turvavälejä kuuliaisesti noudattaen, jääkin myös takuuvarmasti ikuisesti muistoihin.

Kerrostalokodistamme ikään kuin katosi kodintunne, kun jouduimme jättämään Epulle hyvästit. Pelkäsin, että tuo tunne seuraisi myös uuteen kotiin, mutta päinvastoin. Koirakavereita on ollut nyt mukava pyytää kotiimme vierailulle, kun tilaa ja pihaa riittää, ja serkkutyttöni pentu Paavo, taisikin olla ensimmäisiä koiravieraita uudessa kodissamme.

Viime vuonna olin maailman onnellisin, kun sain vanhemmiltani synttärilahjaksi mustaviinimarjapuskan – tänä vuonna siitä saadaan jo satoa! Muhimassa on myös oma perunamaa ja tädiltä saadut pionitkin alkavat varmasti pian kukoistaa.

Näitä lisää. Pieniä suuria asioita, jotka tekevät kodista kodin. Näitä minä toivon tulevien vuosienkin tuovan lisää. Tämä päivä oli erinomainen esimerkki uusista onnellisista muistoista. Hankimme pienen puhallettavan uima-altaan kummitytön vesileikkejä varten pihaamme ja pidimme pienimuotoiset poolpartyt. Täydellinen kesäpäivä. Grilli kuumaksi, läheiset kokoon ja aurinkoa taivaalle. Tätä se kesä on parhaimmillaan.


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | Vastaa