Kirjoittajan arkistot:NOORA

5.3.2016

POIKAYSTÄVÄ POSTAA: MIEHEKÄS SHOPPAILUSAALIS

7

Se on päivää, että pätkähti. Saatattekin jo olla tietoisia siitä, että kaikille meille herrasmiehille vaatteiden ostaminen ei ole mitenkään ykköspuuhaa. Olenkin kehittänyt taktiikan, joka toimii kaltaiselleni Hemulille. Tämä Hemuli istuu nimittäin mieluummin kaupassa miesparkissa, mikäli ostoskeskus on ollut tarpeeksi valaistunut sellaisen hankkiakseen (Jenkeissä tämä homma osataan). Koska en kovinkaan usein halua kaupoissa pyöriä, urheilukaupat ja kirjakaupat pois lukien, olen luonut taktiikan, jossa pari kertaa vuodessa viritän shoppailu-aistini huippuunsa ja ostan isomman kasan tavaraa kerralla. Muina aikoina Personal Shopping Assistant Näppilä hoitaa hankintatoimen itsenäisesti.

Tällä kertaa tutkani alkoi havaita potentiaalista saalista Tampereen Stockmannilla. Luonnollisesti Nooran piti alussa hieman patistella minua kokeilemaan muutamia vaatekappaleita, mutta tämän jälkeen vauhtiin päästyäni sovitettavaa kertyi jonkin verran.

Pelin avasivat Adidaksen ns. räppisläpärit. Suomen rap-skene on tuonut muinaisaikojen släpärit taas katukelpoisiksi ja Stockmannin aleista löytyi kuvassa näkyvät läpykät minunkin jalkaani vain 6 eurolla. Koska ratsastan tyylimaailman huipulla tiedän, että tulikuumat sandaalit muuttuvat säkenöiväksi asukokonaisuudeksi pirtsakoilla sukilla. Happy Sockseja ostinkin siis kahdet kesän sandaalikautta varten.

Päivän kruunasi Only&Sonsin osastolta löytynyt harmaa KP eli kauluspaita sekä huuhkaja-college. Ei pöllömpi saalis vai mitä? Palataan shoppailu-agendaan syyskuun tienoilla. Silloin Hemuli aktivoituu jälleen ostoskierrokselle.

Miten on arvon leidit, ovatko teidän Hemulinne ahkeria shoppailijoita?

Lauantailörpöttelyin,
Matti

enkku2

Matti went shopping and came home with loads of stuff! What do you think of this shopping haul?

Avainsanoina , | 7 vastausta
4.3.2016

KUN HUONE AHDISTI

8

En muista koska viimeksi olisin lukenut kirjan alle vuorokaudessa. Aloitin kirjan lukemisen maanantai-iltana ja luin sen viimeiset sivut tiistaiaamuna. En vaan yksinkertaisesti malttanut laskea sitä käsistäni. Tämä kirja ansaitsi siis ehdottomasti oman Perjantaipokkari-postauksensa, vaikka vasta viime viikolla hehkutin teille lukemaani Brooklynia.

Vaikka ahmaisinkin Emma Donoghuen Huoneen kerralla kitusiini, en tiedä oliko kirja hyvä. Ahdistava se oli ainakin, mutta tarina oli kirjoitettu niin taidokkaasti, että se piti mukanaan alusta loppuun asti. Äiti, poika ja huone. Muuta ei tarvittu. Kaiken kaikkiaan tarina on todella traaginen. Äitiä ja poikaa pidetään vankina huoneessa, tarkemmin sanottuna vankikopiksi muunnellussa pihavajassa, jonka ulkopuolella pieni 5-vuotias poika ei ikinä ole ollut. Poika pitää huonetta kotinaan ja toimii kirjassa todella koskettavana kertojana.

Brie Larson voitti juuri muutama päivä sitten roolistaan pojan äitinä Oscarin, ja mietinkin juuri kuumeisesti haluanko edes nähdä tuota elokuvaa. Kuten sanoin, kirja oli melkoinen lukuelämys, mutta aiheeltaan niin ahdistava, että luin sitä moneen otteeseen pala kurkussa. Jos kirjan fiiliksiä on saatu tallennettua valkokankaalle edes puoliksi yhtä voimakkaasti kuin millaisia ne kirjassa ovat, voi elokuvaelämys olla melko raskas.

Vaikka kirja ei perustunutkaan tositapahtumiin, en voinut olla ajattelematta, että se voisi olla totta. Hämmentävä lukukokemus, mutta en missään nimessä voi olla suosittelematta kirjaa muillekin lukutoukille.

enkku2

I can’t remember when I have read a book this fast. Emma Donoghue’s Room was quite something. It is a horrible story written so amazingly, that one must call it a page-turner. Have you already seen the movie?

Avainsanoina | 8 vastausta