Eilinen retki Ähtärin eläinpuistoon huipentui siis käyntiin Tuurissa, tuossa yksisarvisten ja onnenkengän ihmemaassa. Nälkä kurni Tuuriin päästyämme jo niin kovin, että fiilikset kaikesta shoppailusta hävisivät, kun ravintolan jonot kiemurtelivat niin pitkinä. Nopeasti kiersimme kauppakeskuksen läpi löytämättä kuitenkaan mitään shoppailtavaa.
Olen jo pitkään haaveillut omasta unisiepparista kaulakorun muodossa, ja koska vielä ei sellainen ole vastaan tullut, lähdinkin retkelle haaveissani vastaavanlainen ihanuus. Tuurin kauppakeskuksesta en niitä löytänyt, mutta poikettuani vielä pikaisesti kauppakeskuksen yhteydessä olevaan Jalokivigalleriaan, sain mitä halusin. Tai en nyt ihan, mutta melkein.
Tummasävyinen unisiepparituulikello roikkuu nyt kauniina yksityiskohtana olohuoneemme nurkassa, parvekkeen oven vieressä. Pienikin parvekkeenovesta sisään tuleva tuulenvire saa kellon kilkattamaan kauniisti. Ehkäpä se siinä samalla helistessään karkoittaa niitä pahoja henkiä pois, eikös se unisiepparin idea ole.. ;)
