Vihdoin uusi kotimme alkaa muotoutua lopulliseen muotoonsa. Olohuoneen sisustus oli valmiina jo muuttoviikolla ja makuuhuoneeseenkin löytyivät sopivat verhot pitkän etsinnän jälkeen. Uuden kodin sisustus on ollut kutakuinkin valmis jo siis jonkin aikaa; ainoastaan yksi huone on ollut vielä laittoa vailla. Viimein sisustusprojekteista mielenkiintoisin, työhuone, on saatu valmiiksi.
Totta puhuen asuntomme työhuone poikkeaa sisustukseltaan muusta sisustuksesta täysin. Sinne on koottu pehmeitä ja maanläheisiä värejä, tunnelmaa ja fiiliksiä, muistoja ja rakkaita esineitä. Se on suloinen sekamelska kaikkea sitä, mikä auttaa minua inspiroitumaan esimerkiksi kirjoitellessani blogia.
Lopullisen sysäyksen tälle venähtäneelle sisustusprojektille antoi kuitenkin Vallila, joka tarjosi minulle mahdollisuuden valita Vallilan kevätmallistosta haluamani valmisverhot työhuoneeseemme. Kiitokset siis Vallilan väelle sisustusavusta; pitkän pohdinnan jälkeen päädyin lopulta Elizabeth Salosen Viiskulmiin. Väistämättä nuo suloiset ikkunat toivat mieleeni Pariisin arkkitehtuurin ja kuten jo Takaisin tornille-postauksessa kerroinkin, työhuoneessani on paljon muistoja ja vaikutteita kyseiseltä matkalta. Beigensävyiset verhot olivat myös värimaailmaltaa huoneeseen täydelliset; rauhallinen ja selkeä beigen ja mustan yhdistelmä toimii hyvin huoneessa, jossa värimaailma on muutenkin pääsääntöisesti koottu näiden kahden värin ympärille.
Säilytysratkaisuja valittaessa päädyin lopulta Ikean tarjontaan; mustat lasipöydällä rivissä olevat lokerikot kätkevät sisäänsä tärkeitä papereita ja asiakirjoja, ja löytyypä lokerikkoja myös niille lukuisille muotilehdille, joista tämä bloggaaja ei vain raaski luopua. Tietokoneeni on asetettu ikkunan eteen niin, että bloggailujen lomassa pääsen hieman kurkistelemaan, mitä maailmalla tapahtuu. Verhon eteen on huoneen toiselle reunalle asetettu kirjahylly, jonka päällä nököttää Ikean pienille esineille tarkoitettuja säilytyslaatikoita ja rakas kirpparilta löytämäni puukoira. Samaiselle hyllylle on asetettu myös muun muassa lapsuuden rakkain lelu, Norsu, ja muita hymyilyttäviä muistoja. Seinälle on kehystetty Seinen varrella kojuaan pitäneeltä kauppiaalta ostettu taulu ja onpa Block-valaisinkin viimein päässyt arvoiselleen paikalle.
Vastapainona työn teolle ja aherrukselle, on toiselle puolelle huonetta asetettu muhkea beige nojatuoli. Rakkaalla nojatuolilla on kovasti tunnearvoa; minun oli muutama vuosi sitten PAKKO saada tuo suuren suuri tuoli pieneen 25 neliön yksiööni ja voin kertoa, että kyseinen tuoli olikin hieman liian iso tuohon pikkuruiseen ensiasuntooni. Takana seinällä näette samaiseen ensiasuntoon ostetun maisemataulun- työpöydän yllä oleva Marilyn on myös rakas muisto ensimmäisestä omasta asunnosta.
Tiedän, että työhuoneemme jakaa varmasti paljon mielipiteitä, mutta kuten sanoin tärkeintä minulle on se, että me viihdymme siellä. Oi niitä ihania hetkiä, kun Matti lueskelee pokkaria nojatuolissa, minä kirjoittelen blogia Block-valaisimen vierellä ja Eppu köllöttelee seinustalla olevien suurien tyynyjen päällä. Sitä parempaa inspiraatiota ei voi edes toivoa.
// Translation: It was finally time to decorate our officeroom! Our officeroom is based on earthy colors, lovely memories and important things and especially inspiration. It is important to me that enjoy spending time there whether I’m blogging, reading or just spending time with Eppu. I also want to thank Vallila for letting me choose new curtains to our office from Vallila’s spring collection. I love them; they remind me so much of architecture in Paris ♥
