Tai siis en minä juossut jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Muutaman juoksuaskeleen saatoin toki ottaa, kun yritin tallentaa kamerani muistikortille ne aidoimmat voittajafiilikset ja onnistumisen ilon, kun juoksija toisensa jälkeen ylitti maaliviivan, mutta urheilusuoritukset jätin tosiaan muille. Kameralleni tallentui miltei 1000 ruutua, joten väitän kuitenkin, että omakin askelmittarini olisi tänään kerännyt kiitettävän määrän askeleita.

Keitin juuri itselleni pannullisen kahvia ja siirsin kuvat koneelle. En malta ikinä tällaisen tapahtuman jälkeen jättää kuvia pitkäksi aikaa muistikortille, vaan intoa täynnä alan heti purkaa saalistani ja käsitellä kuvia. Tämä on minulle juuri sitä parasta ajankulua lauantai-iltaan!

Kamerakaluston kantaminenkin on nykyään huomattavasti aiempaa helpompaa, sillä sain Matilta syntymäpäivälahjaksi Olympuksen täy-del-li-sen kameralaukun, jonne OM-D:ni mahtuu objektiiveineen näppärästi. Kameran kantaminen käsilaukussa ei ole välttämättä se kameralle terveellisin vaihtoehto, joten tämän sisuksissa rakas työvälineeni kulkee turvallisesti paikasta toiseen. Laukun sisuksiin mahtuu tosiaan myös erinomaisesti monta objektiivia, akkukahva, vara-akut, muistikortit ja ja.. Unohtamatta huulipunaa ja kännykkää. Kaiken kukkuraksi laukku on vielä kivan näköinenkin ja osoitti tänään jopa soveltuvansa sadesäähänkin! Täydellinen lahja, joka on jo nyt ollut ahkerassa käytössä. Sekä minä että kamerani kiitämme.

Mutta nyt hyökkään kuvasaaliini kimppuun – viettäkäähän mukava lauantai ja nauttikaa illasta. <3