Elämä on ollut tämän viikon ajan huomattavasti helpompaa, kun suusta on nyt vihdoin saanut päästellä niin paljon sammakoita ulos Milanon matkaa koskien kuin vaan on halunnut. Viikko lähti käyntiin myös tavallista lennokkaammin, kun tietää, että siellä pitkän ja kylmän talven takana odottaa uusia kokemuksia ja elämyksiä. Myönnetään, että kun viime vuonna istahdin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneeseen ja suuntasin Barcelonaan, puri matkapörriäinen minua välittömästi. Olo on ollut viimeisen puolen vuoden ajan jotenkin kovin levoton, kun suunnitteilla ei ole ollut reissua minnekään. Ajatella, että ensi maanantaina tulee täyteen jo vuosi siitäkin, kun matkustimme äidin kanssa Pariisiin. Mutta kuinka ihmeessä jaksan odottaa huhtikuuta?!
Voi Matti-parkaa, jo eilen hän taisi hieman säikähtää innostustani asiaa kohtaan, kun raahasin Lidlistä kotiin ainekset italialaista illallista varten..





