Tänään mennään ihon alle, skippaa siis tämä postaus jos tikit, piikit ja patit ällöttävät.
Selkääni, lähelle lapaluutani, ilmestyi jokin aika sitten kummallinen patti. Aluksi luulin, että megaiso finnihän sinne vain tekee tuloaan, mutta kun patti jatkoi kasvuaan eikä lopulta osoittautunutkaan ihan perusfinniksi, päätin käväistä sen kanssa lääkärillä. Patti vaivasi kuitenkin sen verran mieltä, että halusin varmistua siitä, että se on vaaraton. Epämääräiset ja yhtäkkiä ilmestyneet patit onkin toki aina hyvä tarkistuttaa asiantuntijan luona. Googleen en uskaltanut edes kurkata.
Kävin pattini kanssa näytillä muutama kuukausi sitten ja lääkäri totesi sen tutkittuaan, että kyseessä tosiaan on todennäköisesti tukkeutunut talirauhanen. Talirauhasen tali ei tällaisissa tapauksissa pääse poistumaan normaalisti ja se ikään kuin koteloituu kapseliinsa muodostaen patin iholle. Oma pattini oli noin sormenpäänkokoinen ja se liikkui ihoa painettaessa. Finnimäistä päätä siihen ei kuitenkaan muodostunut, joten senkin vuoksi olin siitä hetkellisesti huolissani. Lääkäri suosittelikin minulle, että patti poistettaisiin kirurgisesti ja tarkastettaisiin samalla, että kyseessä tosiaan on vaaraton juttu. Mitään haittaa siitä ei siis ollut, se ei ollut kipeä eikä tulehtunut, mutta kesäaikaan toppeja käyttäessäni sain muun muassa monesti selitellä patin nähneille, että ”mikä ihme mun selässäni on?!”.
Oma ”operaationi” hoidettiin työterveydessä. Patin kohta puudutettiin ja sain köllötellä mahallani vuoteella reilun puolen tunnin ajan samalla, kun lääkäri teki töitään. Selkään tehtiin muutaman sentin pituinen pystyviilto ja asiansaosaava lääkäri irrotteli kapseloituneen patin selästäni taitavasti kokonaisena. Patti ei näkynyt iholla kokonaisuudessaan, ja itsekin yllätyin sen koosta. Patin irrotettuaan lääkäri vielä tutki millainen patti oli olomuodoltaan ja totesi sen lopullisesti vaarattomaksi. Ihon alle ommeltiin viisi sulavaa tikkiä ja viilto suljettiin päältä kolmella tikillä.
Operaatio oli pieni ja kivuton, mutta yllätyin siitä kuinka kipeäksi poistokohta tuli. Lääkäri kertoi, että arvesta tulee herkästi suuri, koska selkälihas ja eritoten poistokohta on jatkuvasti liikkeessä, joten hän suositteli välttämään muun muassa urheilua jonkin aikaa ja syömään särkyyn tarpeen mukaan särkylääkettä. Kovasti särky yrittikin Blockfestejäni häiritä, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi jo helpottaa.
Koska haava vuoteli hieman verta parin päivän ajan, se tuli suojata hyvin. Herkkä ihoni ärtyi suojalappujen teipeistä ja koko alue oli pian nyppyjen peitossa. Ostin apteekista perhoslaastareita, jotka tukivat haavan umpeutumista ja auttoivat lääkärini mukaan myös siinä, että haava ei lähtisi leviämään. Perhoset olivatkin käytössäni siihen asti, kunnes menin tikkien poistoon pari viikkoa operaation jälkeen.
Tikkien poisto kävi sekunneissa, mutta haava pistettiin sen jäljeen vielä uudestaan pakettiin. Selässä oleva haava kuulemma aukeaa todella helposti ja siksi perhoslaastareiden käyttö jatkuisi vielä jonkin aikaa. Ehdinkin jo iloita pääseväni urheilemaan ja hierontaan tikkien poiston jälkeen, mutta toistaiseksi otetaan rauhallisesti ja annetaan selän parantua rauhassa. Olen onnistunut saamaan selkäni jumiin aivan kokonaisuudessaan, kun olen pyrkinyt varomaan haavaa, joten pitkästä aikaa oikein odotan, että pääsen kuntosalille.
Syy miksi kirjoitin asiasta postauksen on kuitenkin se, että kuulisin mielelläni teiltä mitä tuotteita te suosittelette arvenhoitoon. Luomien poiston jäljiltä rintakehääni jäi kaksi melko suurehkoa ja näkyvää arpea, joten jos vaan suinkin pystyn itse asiaan vaikuttamaan, mielelläni edesauttaisin selässäni olevan arven paranemista. Louis Widmerin Eye Contour Cream (*saatu) on kuulemma timanttinen apu ihon uudistuessa ja tuo purnukka odottaakin jo innolla käyttöönottoa. Tuotetta suositellaan käytettävän jopa puolen vuoden ajan tikkien poiston jälkeen, joten tämä tuote tulee taatusti tutuksi tässä lähitulevaisuudessa.
Nyt vinkit kehiin. Terveydeyksi!
