Jos pikkusisko haluaa polttareihinsa alpakan, pikkusisko saa polttareihinsa alpakan.
Roosan ainoa toive polttareiden suhteen oli se, että alpakat liittyisivät niihin tavalla tai toisella. Eläinrakas Roosa on pienestä pitäen rakastanut näitä hurmaavia pörröpäitä ja muistan elävästi kuinka pikkuroosa viihtyi aina läheisen koulun pihaan pari kertaa vuodessa saapuneen sirkuksen aitauksen luona, jossa alpakat laidunsivat. Roosaa ei saatu millään houkuteltua sieltä pois! Koska budjetti ei nyt ihan riittänyt alpakkavaellukseen Perussa, päätimme tuoda alpakan Roosan luokse. Ajatus alpakkapolttareista oli toki Roosankin osalta vähän vitsillä heitetty, mutta mitäpä isosisko ei tekisi pikkusiskonsa puolesta.
Minä ja äiti aloimme hommiin ja täytimme Roosan hartaimman toiveen. Hän sai kun saikin oman alpakkansa.
Alpakka syntyi siis lopulta valkoiseksi maalatusta pahvilaatikosta sekä alpakan pään kokoisesta pahvinpalasta. Tilasin ja ostimme askartelumyymälöistä erilaisia härpäkkeitä koristeeksi ja löysin jopa täydellistä tekoturkista Eurokankaasta alpakan hiuksiksi ja hännäksi. Satulalaukuiksi ostin kaksi koria Tokmannista, jotka kiinnitimme sekä narulla että kuumaliimalla alpakan sivuille. Punoimme langasta nyöriä olkaimiksi, jotka säädettiin piknikillä Roosan kokoon sopiviksi ja ohjaimia myöten koko alpakka oli koristeltu pompuloin, nauhoin ja koristeteipein. Jopa korvan taakse kiinnitimme perhosen!
Roosa näki alpakkansa vasta myöhään illalla polttaripiknikillä ja onneksi sain lämpimän kohtaamisen videolle! Siinä hetkessä ei riemulla ollut rajoja! Aamulla annettu pompulahuntu ja käsikoriste siis olivat jo vihje tulevasta. Ohjelmaamme kuului myös morsiussauna saunalautalla, jonka jälkeen Roosa sai päälleen puettavaksi tuon mustan Zaran mekon, johon siihenkin olin ommellut pompuloita valmiiksi. Hankkimani mekko oli niin roosannäköinen, että sille on varmasti käyttöä jatkossakin – siksi pompulat onkin helppo irrottaa!
Hih, olipahan projekti! Rakastan tällaista askartelua ja kaiken vaivannäön palkitsi kyllä pikkusiskon ilo, riemu ja ihastus polttariasuaan kohtaan. Oli kuulemma todella mieluinen! Alpakka selvisi myös vahingoitta polttarihumusta, joten se pääsee varmasti kunniapaikalle myös häihin. Olen melko varma siitä, että alpakka tulee olemaan hitti lapsivieraiden keskuudessa.
Oli siinä tosin ihmisillä naurussa pitelemistä, kun kuljetin valmiin alpakan kävellen askarteluhetkemme jälkeen äidin luota meidän vinttikoppiimme säilöön sen valmistuttua. Aika harvoin taitaa Tampereella kuitenkaan alpakoita nähdä arki-iltana löntystelemässä. Ja ei – ihan vaan kannoin sitä, en sentään sulloutunut sen sisuksiin!
Maalitahroja ihan joka puolella, pompuloita ihan joka puolella, hervotonta kikatusta ja tuntien homma. Mutta kaiken sen arvoista. Roosa sai alpakkansa.
