Tuntui siltä kuin olisin astunut sisään Tuula-mummun kotiovesta. Kirjahyllyssä oli samoja kirjoja kuin aikoinaan mummullakin, koriste-esineet olivat kuin mummulan hyllyiltä poimittuja ja jopa tekstiilit tuntuivat tutuilta. Nostalginen aikamatka vuosikymmenten taakse kiidätti muistoihin ja lapsuuteen.

Aikamatkaan ei edes vaadittu kuin yksi askel. Museovierailija löytää Vapriikista, Suomen Pelimuseosta huoneen, joka on sisustettu viimeistä piirtoa myöten hurmaavasti ja nojatuoleille istahtaessasi voit jopa aloittaa jännittävän matsin. Tämä huone on kuitenkin vain yksi osa suomalaista pelikulttuuria ja -historiaa. Pelimuseossa pääset jopa pelihalliin, jossa voit pelata erilaisia peliautomaatteja. Testatkaa sitä laskettelupeliä, aivan superhauskaa! Menneisyys ja nykyisyys on sidottu upeaan pakettiin ja museovierailu on tällaisille pelihirmuille aivan valtavan hauska kokemus.

Melkein näin sieluni silmin Tuula-mummun Hessu-kissan hyppäävän nojatuolin selkänojalle. Ihan kuin mummukin olisi keittiöstä huudellut, että ”tehdäänkö räiskäleitä?”. Ja ai niin asukuvia lupailin otsikossa! Neule on H&M:ää ja farkut Zaraa, saappaat on saatu lahjaksi Eccolta. Tähän maisemaan olisi pitänyt tosin astella aivan toisenlaisessa asukokonaisuudessa. Ajan hengen mukaisesti.

Nostivatko kuvat muiden mieleen mummulamuistoja?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun vastapesty auto kuorruttui kuralla moottoritietä pöristellessä. Liukastakin oli, aina paikka paikoin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun koko ajan piti varoa ettei vedä spagaattia ihmisten ilmoilla. Jokuhan vois vaikka nähdä. Ja paitakin oli mennyt ihan ryppyiseksi takin alla, jokuhan saattaa luulla, että en osaa silittää. Niin ja kiharatkin menivät ihan lyttyyn karvalakin alla. Ja sataakin alkoi, juuri silloin, kun oli tarkoitus ottaa valokuvia.

Kauheasti piti mieltänsä tänäänkin pahoittaa.

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin siitäkin, kun en keksi mitään kriittistä sanottavaa Mielensäpahoittajan Suomesta. Pakko vaan kehua. Ylistää ja aplodeerata, melkeinpä jopa seisten. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kämmenet ihan tulivat kipeäksi siitä taputtamisesta. Olisin heittänyt karvalakkinikin ilmaan jos sellainen olisi katsomossa päässäni ollut. Tai en kyllä olisi, se olisi saattanut vaikka kadota väkijoukkoon ja siitäpä vasta olisin mieleni pahoittanut.

Ja se leivoskin väliajalla. Viimeistä yksityiskohtaa myöten niin täydellinen. Sekin vielä. Vähemmästäkin pahoittaa mielensä kun ei ole mitään mistä rutista.

Tampereen Työväen Teatterin Mielensäpahoittajan Suomi sai minut hymyilemään ja liikuttumaan yhtä aikaa. Se sai minut kaipaamaan maaseudulle, sinne missä saappaat ovat aina kurassa ja ilmassa tuoksuu halkopino. Se sai miettimään menneitä ja pohtimaan tulevaa, se vei minut aikamatkalle, jonka en halunnut loppuvan koskaan. Se ei pahoittanut mieltäni, vaan pikemminkin avarsi sitä. Se sai minut lisäämään ostoslistalleni Airamin punaisen termarin ja keinutuolin. Karvalakki minulla onneksi oli jo omasta takaa. Ja haluan neuloa Matille  neuletakin! Näytelmän ansiosta korvamatona päässä soi koko loppuillan Den glider in. Se sai minut toivomaan, että muistan tuon parituntisen koko elämäni ajan, jopa ihan viimemetreilläni.

Se jopa antoi inspiraation asukokonaisuudelleni. Ja pitkästä aikaa taidan lämmittää saunankin tänään.

Ensin keitetään kuitenkin kahveet.

*Mielensäpahoittajan Suomi ensi-iltaliput saatu blogin kautta/ Tampereen Työväen Teatteri.