Muistattekin varmaan, että sain vanhemmiltani joululahjaksi lahjakortin, joka aluksi herätti minussa hieman pelonsekaisia fiiliksiä. Lahjakortti oli nimittäin ratsastustunnille. Olin toisaalta lahjasta todella innoissani, sillä pelkään hevosia ja nyt pääsisin vihdoin näkemään niitä läheltä ja kipuamaan jopa yhden selkään. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ratsastustuntini ylitti odotukseni, voitin pelkoni ja innostuin lajista niin, että olen jo suunnitellut seuraavan tunnin varaamista.
MUTTA. Koska vanhempani olivat keskineet minulle noin hurjan hyvän lahja (..joka tosin ensin sai sisuskaluni sekaisin järkytyksestä), halusin keksiä isälleni jotakin mukavaa vastineeksi ja syntymäpäivälahjaksi. Vaikka aluksi vähän pelottelinkin häntä benjihyppylahjakortilla, päädyin lopulta myös itse eläinaiheiseen lahjaan. Ostin hänelle nimittäin lehmän.
Kun seikkailin juhannuksena Tuurin Kyläkaupassa, tapasin tämän hurmaavan otuksen, jonka tiesin heti hankkivani. Kyseessä on siis rahi, jolle kiinnitin vielä rusetin kaulaan kiikuttaessani sen syntymäpäiväsankarille eilen lahjaksi. Lahja oli kovin mieluisa ja aloin jo miettiä itsekin, tarvitsisimmeko tuollaisen omaankin olkkariimme. Onhan se nyt aivan tajuttoman valloittava ja samainen otus herätti eilen Instagramissakin keskuudessanne ihastusta!
Tuurista löytyi myös paljon muuta mukavaa. Kotiin kanssamme päätyi erittäin piikikäs pikkukaktus, ihastuttava narukerämäinen tyyny (kyllä, vähän vielä lisää vaaleanpunaista!) sekä muutaman euron räsymatto parvekkeelle – erinomaisia sisustuslöytöjä sanoisin!
Lehmä sai siis ihanan uuden kodin, mutta saapi nähdä mitä vanhempieni Eetu-koira pitää tästä uudesta kaverista..
