”Sitten, kun voitan lotossa..”
Noh, olen sanonut tuon lauseen ääneen ihan hurjan monta kertaa, mutta toistaiseksi lottopallot ovat pomppineet tarkkaan valikoidun vakiorivini numeroiden ohi. Aina menee vierestä. Tai vähän enemmän vierestä. Kunnes sitten eräänä päivänä onni potkaisi. Voitin lotossa muutaman kympin (..siis nyt puhutaan ihan vaan euroista, ei kymmenistä tuhansista euroista) ja päätin, että no nyt minä repäisen! Ostan jotain sellaista turhaa humpuukia, joka ei sinällään ole välttämättömyys, mutta joka tuo hyvän mielen kerta toisensa jälkeen ja jää pitkäaikaiseksi muistoksi onnenpotkustani. Koska seuraavaa lottovoittoa joutuu todennäköisesti odottelemaan jonkin aikaa.
Ja koska lausahdus ”sitten, kun voitan lotossa” päättyy useimmiten johonkin mukavaan ja leppoisaan toimintaan tai hankintaan, ei sijoituskohdetta ollut lopulta edes vaikea päättää.
Ostin itselleni baden badenin! Voitollani ei saanut edes junalippuja Helsinkiin etelänlomalle, mutta lepotuolin sillä hankki ja siinä lottovoittoni nyt nököttää konkreettisessa muodossa. Mikä tekisikään onnellisemmaksi kuin pehmeä, pötkölleen kääntyvä tuoli, johon voin istahtaa joka päivä töiden jälkeen? Miksi haaveilla aina niistä miljoonavoitoista, kun tällaiset pienemmätkin onnenpotkut tuovat elämään paljon lisäsisältöä. Ja hei, plussakortilla tuolin hinnasta nipistettiin kymmenen euroa pois! Nyt on tuuria matkassa.
Vaikka kyseessä ei ollut mikään porukkalotto, tuolin omistajuudesta käydään pientä kädenvääntöä.
Noora: ”Eppu, itselleni minä sen kyllä hankin.”
Eppu: ”Höpö, höpö. Minä toimin onnettarena. Menehän nyt siitä.”
The new place to be. I’m ready for you, summer!
Kirja saatu blogin kautta.
