ARJEN ROMANTIIKKAA

IMG_3068

Rakastan pienten yllätysten ”järjestämistä”. Lahjojen antaminen on toki aina kivaa, mutta silloin, kun toinen ei osaa lainkaan odottaa yllätystä, lahjominen on aivan parasta!

Viikonlopustamme on tulossa surullinen, kun on jälleen aika jättää lopullisia hyvästejä, joten ajattelin, että pieni lukuhetki uuden kirjan parissa veisi Matinkin ajatukset hetkeksi tulevasta muualle. Löysin jokin aika sitten muutamalla eurolla Hercule Poirotin seikkailuja alennuslaarista, ja päätin ostaa kirjan säilöön odottamaan sellaista hetkeä, kun Matti kaipaisi vähän extratsemppiä tai -piristystä. Olemme molemmat kovia Agatha Christie-faneja (katsokaa tämä, jos ette vielä ole katsoneet!!), mutta tätä pokkaria meiltä ei vielä kummaltakaan löytynyt. Vaarallista taloa on kehuttu jopa yhdeksi parhaista Hercule Poirot’n salapoliisiseikkailuista, joten päättelin, että tämä kirja olisi taatusti nappivalinta myös Matille.

IMG_3071 IMG_3072 IMG_3073

Piilotin kirjan eilen Matin tyynyliinan sisuksiin odottamaan. Ajattelin, että tyyppi huomaa kirjan heti (kuka nyt ei tuntisi paksua pokkaria ohuen tyynyliinan välistä?), mutta Matti ehti loikoilla tyynyllään pitkän tovin, ennen kuin alkoi ihmetellä mitään. Siinä oli naurussa pitelemistä, kun Matti toivotteli hyvät yöt, pöyhi tyynyään, laittoi valot pois ja kävi nukkumaan. Lopulta yllätys kuitenkin löytyi, kikatimme molemmat hetken kippurassa ja Matti alkoi ahmia heti jännittävää dekkaria kitusiinsa.

IMG_3069

All in all, hyvinhän se lopulta meni! :D Arjen romantiikkaa parhaimmillaan.

Muistakaa välillä helliä toista pienillä ylläreillä — piilottakaa vaikka sydämenmuotoinen tikkari aamukahvimukiin. <3


Avainsanoina , | 10 vastausta

TOIVOTON URAKKA?

IMG_3021 IMG_3018 IMG_3025

Tein uuden vuoden vaihtuessa yhden konkreettisen uuden vuoden lupauksen. Nyt se lupaus on kirjaimellisesti nenäni edessä odottamassa, että kävisin siihen käsiksi. Kuvat on  tosiaan teetetty, mutta mitäs nyt sitten.. Albumiin? Kansioon? Arkistoihin?

Toki jäätävän kokoinen kuvapino olisi ihana jättää vaan vaikkapa olohuoneen pöydälle selattavaksi, mutta kuvien hipelöinti ja rasvaiset sormenjäljet eivät ajatuksena houkuta. Albumissa kuvat olisivat kauniimmin esillä ja albumin voisi näppärästi napata kirjahyllystä selattavaksi. Mutta tulisiko niinkään tehtyä? Toki ajattelin kehystää parhaat palat seinälle, mutta tällä määrällä kuvia voisi milteipä tapetoida työhuoneeni seinät. Saatoin taannoin pelotella itseni ajatuksella siitä, että tietokone tai kovalevy hajoaisi vieden kuvani mukanaan niin, että lopulta tilaukseen lähti vähän turhankin paljon kuvia..

IMG_3023 IMG_3020 IMG_3026

Sen lisäksi, että kehitin kuvia oman perhealbumin aarteiksi, tilasin paperille myös parhaita paloja muista ottamistani kuvista. Halusin varmuuden vuoksi paperille myös tekemieni vauvakuvausten aarteet tutuista pikkuisista, ja samalla päätin teettää talteen myös otoksiani eri tapahtumista, muun muassa Juokse Maalla-maratonilta sekä sambakulkueesta. Muutama eläimellinenkin otos lähti tilaukseen ja mahtuipa joukkoon myös muutama ”luontokuva”. Varsinaiseksi portfolioksi tätä ei nyt sentään voi kutsua, mutta koska uskon ja toivon valokuvausharrastukseni jatkuvan, omaa kehitystään on kiva seurailla vertailemalla eri vuonna otettuja kuvia toisiinsa.

Epun katseesta päätellen edessäni on vielä tänään toivoton urakka, kun yritän keksiä kuville lopulliset sijoituspaikat. Albumikaupoille tästä täytynee vielä lähteäBut I can do this! :D

Mutta ihan ekana hipsin mummun tekemissä villasukissa keittämään pannullisen teetä.

IMG_3024 IMG_3017 IMG_3027


Avainsanoina , , | 20 vastausta