Joskus ei tarvitse kuin olla vaan. Möllötellä juurikin siinä lempparineuleessa, jonka poimit ensimmäisenä vaatekaapistasi juuri silloin, kun ei tarvitsee panostaa tai oikein tsempata. Se on se pusero, joka lämmittää, kun on kylmä ja on aina turvallinen vaihtoehto. Et voi mennä vikaan, kun kääriydyt sen sisuksiin silloin, kun luulit, että kevät on jo tulossa ja ikkunan takana pyryttääkin lunta. Laitat sen koiralenkille takin alle, etkä vilustu. Se ei tarvitse kuin paksut legginssit ja lämpimät villasukat seurakseen – niillä pärjäät hienosti.
Siinä se on: mun lempparineuleeni Gina Tricotilta. Pitkä vetoketju selässä sai mut ensin luulemaan, että se on villatakki, mutta se olikin paljon jotain muuta. Se olikin mun tän talven paras neulepaitahankinta. Hengailin tänään päästä varpaisiin Gina Tricotissa, mahtavinta ikinä. Oli niin rento olo.
Hei kaverit, olen hieman neuvon tarpeessa. Curiouser & Curiouser- blogin lukijoista valtaosa on varmaankin sellaisia, joita kiinnostaa muoti ja pukeutuminen, ja siksi pohdinkin sitä, kaipaisitteko blogiin enemmän asukuvia näkyviin? Koska postailutahtini on suurin piirtein pari postausta päivässä, voisin toisen postauksen tehdä aina pääosin vain päivän vaatetuksesta. Kommentoikaa toki, mitä mieltä olette? Ja muitakin toiveita saa esittää. (:
Varrella kosken
Koskipuiston Rosso tarjosi eilen lämminhenkiset ja kodikkaat puitteet mummuni 75-vuotisjuhlille. Kymmenestä henkilöstä koostuva seurueemme pääsi jo hyvissä ajoin ennalta varattuun pöytään tutkailemaan ruokalistoja. Palvelu oli tehokasta ja osaavaa ja ennen kaikkea ystävällistä. Joukkoomme mahtui niin lihansyöjiä kuin kasvissyöjiäkin, ja kaikille löytyi ruokalistalta jotakin herkuteltavaa.
Sen lisäksi, että ravintolan alakerrassa sijaitsevan pöytämme maisemat olivat hulppeat, ei pahaa sanottavaa löydy myöskään ruuasta. Illan pimetessä Tampere puhkesi kukkaan, ja ikkunan takaa vilkkuivat upean kotikaupunkimme kosken ympärille syttyneet valot. Paikka on varmasti kovin tunnelmallinen myös kesällä.
Oma annokseni, Grillimestarin porsas, piti minut kylläisenä aamuun asti, mutta myös Roosan tilaamat lihapullat näyttivät syötävän hyviltä. Äitin mukaan Rosson kalakeittokaan ei petä koskaan. Aterioihin kuului myös raastepöytä, joten nälkäisenä ei Tampereen yöhön tarvinnut poistua ;) Tällä kertaa me jatkoimme jatkoille kotiin, mutta kuinka helppoa tuosta Koskipuistosta olisikaan jatkaa iltaa hauskanpidon merkeissä Tampereen keskustaan..
Toisin sanoin; suosittelen! :)
