Kun paketti on kääritty vihertävän sävyiseen unikkokuosiin ja päällä koreilee Marimekon sinetti, ei minulle osoitettu lahja vaan yksinkertaisesti voi mennä pieleen. Sen lisäksi, että en voi lopettaa uuden Converse♥Marimekko-collectionin uusien tuotteiden ihastelua, Marimekkoa löytyy paljon myös keittiöstäni, ja nyt vielä enemmän kuin aiemmin.

Keittiöni on sävyiltään musta-limenvihreä-valkoinen, joten alla näkyvät pannulaput ja servietit sopivat keittiön sisustukseen täydellisesti. Rakastan tälläisiä ihania pieniä lahjoja, joista näkyy, että lahjanantaja on todella harkinnut lahjaa ja osoittaa sen, että tässä tapauksessa on pistänyt omat lempivärini merkille. En aiemmin ole tätä kyseisen väristä unikkokuosia vielä nähnytkään, joten uudet raikkaat kesävärit olivat enemmän kuin tervetulleita keittiööni.

Unikkojen lisäksi ihastelin viikonloppuna äidin ja iskän keittiönpöydällä uiskentelevia ruusuja. Kukkakaupasta ostetut ruusut ovat mielestäni menettäneet jalostuksen takia ihanan tuoksunsa, mutta voih. Nämä pihapensaasta poimitut yksilöt tuoksuivat ihanilta, aivan kesältä ja juhannukselta. Kauniissa lasiastiassa kirkkaat ruusut loistivat auringon kimmeltäessä veteen. Ihana sisustuselementti, ja kaiken lisäksi hyvän tuoksuinen sellainen! ;)

Sateinen lauantai-iltapäivä kului Tampereen huvittavimmassa, kikatuksen ja kiljunnan täyttämässä niemennokassa. Särkänniemeen, Särkänniemeeeeeen. Minä, äiti ja Roosa lähdimme sukulaisperheen kanssa kiertämään Särkänniemeä, ja kuinkas ollakkaan, vettä tuli niskaan ilman, että kävimme edes Tukkijoessa. Sadepäivä sopii mielestäni täydellisesti huvipuistopäiväksi. Vihaan laitteisiin jonottamista, ja lauantaina tätä ongelmaa ei onneksi ollut.

Itsehän tyydyin tällä kertaa melko vaatimattomiin huvittelumenetelmiin (iloitsin siis jonojen lyhyydestä lähinnä seuralaisteni takia :D). Melko huvittavaahan tuokin iloittelu oli. Narunvedon iloinen myyjätär ohjeisti minut narunvedon saloihin; ”Valitse naru ja vedä”. Olisi ollut niin paljon kivempaa vetää kaikista kerralla.. :/

Hurjin kokemuksistani oli kuitenkin vierailu pitkän tauon jälkeen Näsinneulassa (tuolla sisäänpääsylipukkeellahan pääsee myös kipuamaan kyseiseen torniin, 10€). Ihan yhtä kivasti meni korvat lukkoon kuin 10 vuotta sittenkin, nyt tosin vain rupesi hissistä päästyäni huippaamaan niin, että tulevat lentomatkat rupesivat hirvittämään yhä enemmän. 

Ja koska teitä kuitenkin jäi hämäämään, että mitä narunveto-onnetar minulle soi, kas tässä vastaus. Frisbee. Jep, yhtä huono tuuri kuin aina silloin pienenäkin. Äitikin oli niin pettynyt, kun en voittanut tuollaista pehmomikkiä. Voi minua, en oo ikinä oikein pärjännyt näissä urheilulajeissa :D