En ehtinyt aiemmin blogin pariin millään. Laskettelin tänään nimittäin ompelukoneella pitkin Vallilan Kirkonmäkeä muutaman kymmenen metrin verran. Elämäni ensimmäisistä itsetehdyistä verhoista tuli juurikin niin hurmaavan herkulliset kuin vain Vallilan kankaista tehdyistä verhoista voi vain odottaa. Vaikka taskussani olivatkin ala-asteella kieli keskellä suuta ajettu ompelukoneen ajokortti ja Marttaliiton stipendi, oli hieman epävarmaa näin kymmenen vuoden ompelutauon jälkeen tehdä yhtään mitään. Onnistuin, ja muistin taas kuinka rentouttavaa terapiaa ompeleminen onkaan ♥

Yksi verho valmis, enää 9 jäljellä. Juu emmä mihinkään pienempään projektiin olisi edes viitsinyt ryhtyä, heti vaan kunnolla, kun kerta tehrään :D Kyllähän se ompelukoneella ajelu pysyy mielessä niinkuin pyörällä ajokin ;)