Ehdinkin jo eilen kertoa, että viimein sain hyppysiini postipaketin, joka sisälsi H&M:n alehinnat puoliksi-kampanjan ostokseni. Mutta mihin olivat kadonneet ihanat pitsiballerinat, jotka tilasin? Tilaus oli muuten täysin onnistunut, mutta baltsut olivat kaikonneet jonnekin. Pisti hieman kiukuttamaan, että tilauksen odotetuin juttu oli jäänyt matkan varrelle. Jotain tälläistä osasin tosin odottaa, kun H&M-nettisivujen kanssa tapellessa tilausta tehdessä oli muutamaan otteeseen mennä hermo.
Yritän nyt unohtaa ne ballerinat, ja jatkaa elämääni :D Aloitetaan esittelyä postipaketin mustasta lampaasta, sinivalkoisesta hameesta. Hameella taisi hintaa olla alunperin nelisen kymppiä, mutta alejen ja alejen ja lisäalejen ansiosta, sille jäi lopulta hintaa enää muutama euro. Hame ei ole ollenkaan minun tyyliseni, mutta ehkäpä se toisi sinivalkoista ilmettä Barcelonan hiekkarannoille. Ja tämä hame on hyvällä asialla.
Conscious Collectionin valkoisen vyötäröltä kiristettävän topin lisäksi tein pari muutakin valkoista ostosta. Mikäli vesisade ei olisi tärvellyt tätä bloggaria uitetun koiran näköiseksi, olisin ehdottomasti kuvannut tuon pitsimekon päälläni. Se on ihan täyttä rakkautta. Mekko on upean mallinen, ja kun vyötärön kiristää kuosiinsa vyöllä, on lopputulos ihana. Paras ostos tästä joukosta, ehdottomasti. Neljän euron valkoinen tunika puolestaan on ilmiselvä valinta legginssien pariksi.
Viikko on jo taas puolessa. Voi kuinka nopeasti nämä päivät kuluvatkaan. Hieman yli viikko ja pääsen hetkeksi lämmittelemään. Matkavakuutukset hoisin tänään kuntoon ja toivoisin niin kovin, että bloggailukin onnistuisi Barcelonasta käsin miniläppärillä. Ehkäpä yritän saada tehtyä pyytämänne Facebook-ryhmän blogille siihen mennessä, jonne ainakin pääsisin päivittelemään lomakuulumisia. No worries, ajastettuja postauksia on toki luvassa kasapäin :)
Panta-arvonnan palkinnot on nyt paketoitu ompelemiini lahjapussukoihin ja suljettu kirjekuoriin. Mutta kenen päätä ei enää pian palele? Se selviää huomenna ♥
Niin mikä se nimi oli?
Rakkaalla lapsella on monta (suku)nimeä. Olen joutunut hauskoihin tilanteisiin sukunimeni kanssa useasti. Olen puhelimessa tottunut olemaan milloin Nättilä tai Näppylä, viime viikolla Tallinnan matkaa varatessani olin Näkkilä. Kanta-asiakaskortissa erääseen liikkeeseen olen vain Näppi. Rakastan sukunimeäni juuri siksi, että se on erikoinen, helposti mieleenjäävä, omaperäinen ja rimmaa etunimeeni kivasti. Siitä huolimatta…
Saimme kassaneidin kanssa kunnon iltahepulit, kun tallustelin hakemaan eilen Siwasta Gina Tricotin odotettua pakettia. Noora Nöppilön haalari oli siis viimein saapunut. Well, that’s new. Nöppilö kiittää ja kuittaa, haalari oli ihan täydellinen. Kotiin päästyäni ilta alkoi pimetä jo niin, etten vielä saanut napsaistua siitä teille kuvaa, mutta ihana se on! ♥