Tajusin eilen olevani täysin pimeä. Huono omatunto kolkutteli takaraivossa tästä syystä niin, että minun oli pakko kauppareissullani tehdä pieni valaiseva ostos.
Ostin sitten kaupan rumimman ja epätrendikkäimmän heijastimen mitä löysin. Toisin sanoen se oli lähikaupan ainoa. Olkoon tuo täti nyt sitten valopilkkuni pimeydessä. Heijastin on halpa henkivakuutus, vai miten se meni. Ja muistakaahan, että pimeydessä ne narun perässä kulkevat rakkauspakkaukset ja maminmussukatkin tarvitsevat hieman lisävaloa. ♥
Kuutio
En ole kovin nirso valaisimien suhteen. En vaadi kotiimme valaisinklassikoita, vaan suurin osa tämänhetkisistä valaisimista on hankittu tutusta ja turvallisesta Kodin Ykkösestä tai Ikeasta. Valaisimet saavat olla näyttäviä; ensimmäisessä omassa kodissani, pienessä 26,5 neliön keittokomerollisessa kattohuoneistossa, katossa roikkui kolme kattokruunua. Eteisen valaisin oli lempparini. Vaaleanpunaisin ja liloin kristaillein koristeltu valaisin oli todellinen prinsessaunelma.
Yksi valaisin on kuitenkin tällä hetkellä kodissamme yli muiden. Harri Koskisen suunnittelema Block rantautui kotiimme viime vuonna, kun Matti sai sen valmistujaislahjaksi sisareltaan. Ihana lahja, josta tämä avovaimokin on nauttinut täysin siemauksin. Tällä hetkellä tuo useasti paikkaansa vaihtanut Block nököttää olohuoneen nurkassa, korkealla Jyskin hyllyköllä. Sen takana pilkottaa Vallilan hevosaiheinen verho ja vierellä seisoo ohutjalkainen musta tuikkukuppi. Joy-teksti muistuttaa nauttimaan elämästä.
Block, mikä ihana syy nauttia syksystä. Ei ne valaisimet oikein kesällä pääse oikeuksiinsa.. ;)
