…. oli aivan horrible! Jalat muuttuivat nuudeleiksi lippuluukulla jonottaessamme, hissimatkan toiselle tasanteelle asti pidin silmiä kiinni ja siinä kohtaa, kun jo toinen tasanne tuntui olevan liikaa minulle, keräsin jostain tahdonvoimaa (kiitos iskän rohkaiseville tekstareille!) ja päätin nousta huipulle saakka. Ensin oli toki kaiteesta kiinni pitäen napsittava muutama pakollinen jei mulla on kivaa- kuva.
Noora: Seison täällä juurella ja harkitsen vakavasti pakenemista..
Iskä: Ylös vaan reippaasti!
Noora: No tuu ite tänne reippailemaan!
En-ole-ikinä-pelännyt-niin-paljon:
Huipulle mentiin siis ja olihan se nyt aikamoinen kokemus. Löysin kuitenkin turvallisen paikan tuollaisen kivan elvytyslaitteen vieressä, ja siinä sitten odottelin kiltisti mamia, joka säntäili paikasta toiseen innokkaasti kuvaillen. Ei enää ikinä, kiitos. Mua ei ole tehty korkeiden paikkojen koluajaksi, en tosin ymmärrä miksi lentäminen ei vaikuta minuun samalla tavoin. No, täytyy ottaa koneeseen silti varmuuden vuoksi oksennuspussi jos vaikka sain traumoja tämän päiväisestä :D
Pariisi/ …
Nainen, joka meinaa pyörtyä Kangasalan kovinkin maltillisen korkuisessa näkötornissa ja joutuu ottamaan tukea Näsinneulan kaiteista, kun meinaa jalat lähteä alta on juurikin näillä näppäimillä matkalla Eiffel-tornille. Jep, ihan mahtavaa.
Pakkohan sinne mennä on, Pariisi ilman visiittia Eiffel-torniin on kuin .. no en nyt keksi mikä, mutta mentävä sinne on. Olishan se nyt toisaalta siistiä pyörtyä mieluummin Eiffel-tornin kuin Näsinneulan huipulla. Apua taas. Oon niin ylpeä itsestäni, kun tästä kokemuksesta selviydyn. Apua potenssiin tuhatsata.
Pssst. Pariisi näytti meille aivan uuden ulottuvuutensa eilen, kun istuimme turistibussissa kierroksen iltapimeällä. Jouluvalot toki tehostivat vaikutelmaa, mutta huikein nähtävyys mikä reitin varrelle osui, oli ehdottomasti Rautarouva Eiffel. Suosittelen tutustumaan Pariisiin myös iltahämärissä, näitä valoja ja fiiliksiä ei hetkeen unohda. <3