”Älä pudota sitä!”

”Varo ny!”

”Älä nyt avaa sitä laatikkoa!”

”Hei, hei, hei, varovasti nyt.”

”Laitetaanpa se takaisin hyllyyn.”

Aarre on saapunut kotiin. Ja jos totta puhutaan, haluaisin hörppiä siitä edes kerran aamukahvini. Muki on niin valtavan kaunis. Siinä on kaikki mallillaan värimaailmasta kuvitukseen, mutta enhän nyt sentään niin villiksi rupea, että sen sisuksiin jotain kaataisin. Mieli kyllä tekisi.

Kaikki muumimukikeräilijät voivat varmastikin yhtyä ajatukseeni siitä, kuinka paljon jopa ärsytti, kun tällainen keräilyherkku tuli myyntiin vain Japaniin. Minulla ei asu sukua tai tuttavia Japanissa ja kukapa nyt lennähtäisi niin kauas vain yhden muumimukin takia. En minä ainakaan. Olenkin siis tarkkaillut haukkana erinäisiä kirpputorisovelluksia ja -sivustoja. Järkyttävät hintapyynnöt ovat pitäneet mieleni aisoissa, enkä missään tapauksessa ole halunnut ostaa mukiani keneltäkään, joka yrittää tehdä niillä bisnestä.

Tällä viikolla onni sitten potkaisi. Luotettava myyjä oli päättänyt luopua mukistaan, eikä hänen tarkoituksenaan ollut tahkota sillä rahaa. Tein hankinnan siis äärimmäisen hyvään hintaan ottaen mukin alkuperäisen hinnan huomioon, ja hyvillä mielin kannoin uuden aarteen kotiin osaksi kokoelmaani. Jopa boksi oli miltei uudenveroinen, muutamaa kuprua lukuunottamatta.

Olin jo luopunut toivosta tämän mukin suhteen, mutta onneksi en luovuttanut. Siellä se nyt nököttää hyllyssä perinnöksi jälkipolville. Välillä mietin onko tässä keräilyharrastuksessa mitään järkeä.

”Matti, älä nyt vaan tiputa sitä.”

Meidän pihallamme asustaa orava. Pikkusiskoni jo nimesikin sen, sillä joka kerta, kun istahdan terassillemme hetkeksikään, tuo pikkuotus on hetken kuluttua kurkistelemassa puunoksalla, josko minulta tippuisi murusia laudoitukselle. Viikonloppuna istuskelin lepotuolissa piirtelemässä, kun samainen tyyppi, tunnistan sen hieman huonokuntoisesta hännästä ja isoista arvista kasvoissa, hypähti viereiselle tuolille tuijottelemaan. Lopulta se seurasi minua jopa ulko-ovellemme asti, kun kannoin kimpsuja ja kampsuja sisälle. Luuleekohan se olevansa lemmikkimme? Kummallinen tyyppi, kun viihtyy niin hyvin kanssamme. Olen saanut sen tosin itseteossa kiinni jo useampaan otteeseen, kun pörröhäntä on loikannut tomaattiamppeliimme hankkimaan itselleen syötävää. Ehkä se yrittää saada minut ymmärtämään, että kaipaisi kasvisten rinnalle jotakin tuhdimpaakin purtavaa.

Tuon söötin tyypin lisäksi, pihassamme viihtyvät linnut. Innokkaat harakanpoikaset jopa viihtyivät pihallamme niin hyvin, että päättivät aivan gangstereina katkoa pelargoniani poikki – tätä en tosin olisi uskonut jos en itse olisi nähnyt! Pikkulintujakin tontillamme viihtyy, ja ensi kevättä varten kipusimmekin puuhun jo äitini tekemän linnunpöntön. Toivottavasti saamme sinne naapureita kevätauringon paistellessa.

Lintuja varten ostin hellepäivien aikaan myös pienen juoma-altaan, jossa kävikin kesällä kova kuhina. Oli ihanaa istuskella kahvikupposen kera jakkaralla ja katsella innoissaan kylpeviä pikkulintuja. Eläinrakkaana ihmisenä sydäntä lämmitti kovasti, kun kurretkin istahtivat altaan reunalle hörpylle hellettä helpottaakseen. Altaan reunalle olen sen sijaan kerännyt kiviä, jotka muistuttavat tästä ensimmäisestä kesästämme uudessa kodissa. Iso kivi löytyi pihastamme, mutta sydämenmuotoinen kivi sen sijaan on matkamuisto retkeltämme Raaseporiin häihin. Ajattelin koota altaan ympärille kivikokoelman seikkailuistamme.

Etupihamme on juuri sopivan kokoinen myös hyötypuutarhointia ajatellen. Yrtit ovat kukoistaneet ruukuissaan jo useamman kuukauden ajan ja loput olisi tarkoitus pakastaa talvea varten. Kuuma piha oli otollinen myös tuparilahjaksi saamamme tomaattiamppelin kasvattamista ajatellen ja ensi kesäksi on odotettavissa jo kunnon mansikkasato – kunhan ne kurittomat harakanpoikaset eivät ehdi ensin! Mustaherukkaa haemme jo ensi vuonna puuron päälle omasta pihasta ja loppukesästä on tarkoituksena istuttaa myös Kaija-tädiltä saamaani pionia paikoilleen.

Piha, pidän sinusta jo nyt. Kuinka monet kesäkahvit olemmekaan jo ehtineet juomaan maisemista nauttien. Niin ne unelmat vain toteutuvat.