Älkää kertoko Matille, mutta saattaa olla hitusen hänen syytään, että käyn nykyään museoissa ihan mielelläni. En ole ikinä ollut mikään museoiden koluaja ja olen viettänyt tooodella pitkiä minuutteja maailmalla museoissa. Matti kun haluaa aina vierailla jokikisessä matkakohteen museossa ja on valmis vaikka viettämään valtaosan lomistamme museoiden uumenissa. Kunnioitan kovasti hänen historiainnostustaan ja mielestäni on vain äärimmäisen hienoa, että toinen on niin kovin innostunut taiteesta ja vanhoista aarteista. Siksi kiltisti roikunkin museoreissuilla perässä ja yritän itsekin imeä historian havinaa mieleni sopukoihin.

Matti hankki itselleen jokin aika sitten Museokortin ja sen myötä olemme käyneet yhä ahkerammin museoissa myös Suomessa. Itsepintaisesti pidin pääni, enkä ostanut tuolloin korttia itselleni (mikä oli tyhmin päätös ikinä, koska olen jo nyt kuluttanut Museokortin summan verran rahaa pääsymaksuihin..), mutta salakavalasti museoinnostus on napannut minutkin matkaansa.

Siksi Matti olikin lähinnä hämmästynyt, kun kerroin käyneeni ypöyksin katsomassa Helsingissä käydessäni italialaisen Amedeo Modiglianin, tuon yhden modernin taiteen kiinnostavimman taidemaalarin ja kuvanveistäjän, näyttelyn Ateneumissa.

Ateneum on rakennuksena aivan ihana. Sen uumenissa on ihana seikkailla ja seiniltä voi bongailla lukuisia kuuluisia tunnettuja teoksia Taistelevista metsoista Haavoittuneeseen enkeliin. Kiersin maalaukselta toiselle aivan omiin ajatuksiini uppoutuneena ja katselin lähietäisyydeltä kuinka taitavia, ainutlaatuisia ja historiallisesti merkittäviä teoksia seiniltä löytyykään.

Vain 35-vuotiaana kuolleen Modiglianin maalauksista suosikkini on tuo allaoleva muotokuva taidemaalari Léopold Survagenista. Kuvan mies muistuttaa ulkonäöltään niin kovasti erästä minulle rakasta  ihmistä, että minun oli lähetettävä tälle samaiselle henkilölle Ateneumin myymälästä ostamani postikortti, jota koristi juuri tämä kuva. Ateneumin museokauppa on muuten aivan mieletön paikka- käykäähän myymäläkierroksella jos kaipaatte spesiaaleja ideoita vaikkapa joululahjapaketteihin!

Viimeksi reikiä ja palloja, nyt alastomia naisia, mitähän seuraavaksi. Mikä näyttely minun seuraavaksi pitäisi mielestäsi nähdä? Ainakin täällä Tampereella käynnissä oleva silmälasinäyttely on pian käytävä katsomassa! Ja lupaan kirjoittaa Joulupukille, että Museokortti ois ihan tosi kiva lahja.