PÄIVÄN ASUNA UIKKARIT JA KYPÄRÄ

P6093820P6093800P6093721

Perjantaina toteutui yksi lapsuuden haaveistani. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, lapsuuden haaveeni olisi toteutunut jos olisimme kaksintaistelleet Moun kanssa huojuvalla sillalla patukat käsissämme niin, että lopulta toinen olisi molskahtanut veteen (mitä veikkaat kumpi?), mutta aika lähelle päästiin kyllä unelman saavuttamista muutenkin perjantaina.

Ja ehkä parempikin, että tällainen uimataidoton sohvaperunabloggaaja ei kuitenkaan ilmoittautunut näille taistelijoille vastukseksi.

P609385219073120_10155316809993446_1098944875_o

Gladiaattorit. Pikku-Nooran lempiohjelma. Joka kerta, kun tuo legendaarinen sarja tuli televisiosta, minä puin uikkarit päälleni ja kökötin sohvalla pyöräilykypärä päässäni. Viime perjantaina ei kuitenkaan istuttu kotisohvalla vaan Tähtiareenalla tv-sarjan kuvausten yleisössä. Ja millä järjellä samassa yleisössä meidän kanssa kököttivät Cheek ja Lindholmin Ollikin?! Ja millä järjellä me ei taaskaan uskallettu pyytää KUMPAAKAAN kaverikuvaan?!

Saimme aivan loistopaikat katsomosta, kun olimme ostaneet liput etukäteen, ja onkin hyvin todennäköistä, että tuttuja naamoja vilahtaa telkkarissa syksyllä. Istuimme nimittäin aivan gladiaattoreiden kulkuaukon vieressä ja taputin kuvausten ajan niin paljon ja niin kovaa, että käsivarsiani suorastaan särki illalla. Olin aivan fiiliksissä, kun pääsin kotiin ja selitin Matille riemusta hihkuen kaiken meidän hauskasta iltapäivästä Heikki Paasosen parrasta lähtien! Toki muistin mainita myös lavasteissa koko kuvausten ajan pyörineen studiokoiran ja sen Cheekin. Chekkosesta taisin kertoa pariinkin kertaan.

P6093824 P6093796 P6093829 P6093803

Siinä vaiheessa, kun me lähdimme kohti kotia, kuvaukset olivat kestäneet jo nelisen tuntia. Tv-ohjelman tekeminen onkin siis piiiitkä prosessi ja oli hauskaa olla  mukana näkemässä, mitä kaikkea tällaisen spektaakkelin tekeminen vaatii. Iinan seura oli parasta seuraa tälle reissulle, meillä on aina superhauskaa ja vaikka pyllyt puutuivatkin, taas saatiin yksi hauska muisto talteen. Odotan niin innolla syksyä, että näen jakson telkkarista!

3 – 2 – 1 – TAISTELE!

Ai mun suosikki vai? Ehdottomasti Laser. Entä sun?

P6093821 P6093808 P6093845


Avainsanoina , | 8 vastausta

MUISTOJEN MEKKOPROJEKTI

P6103875 P6103860P6103868

Olen tänään ajatellut ompelukoneen suristessa paljon Tuula-mummuani. Kymmenen vuotta sitten kesä alkoi 19-vuotiaalla Nooralla suuren surun ja mieltä järisyttäneen tapahtuman kautta, ja vielä kymmenen vuoden jälkeenkin, aina 9. kesäkuuta, nuo tapahtumat palaavat minuutti minuutilta mieleeni. Muistan sen kellonajan, kun saavuin paikalle, muistan sen ensihoitajan kasvot, joka kertoi minulle, että annoin tismalleen oikeaa ensiapua, muistan ihan jokaisen hetken. Ja niin se varmasti tulee aina olemaankin. Ei tuollaista unohda. Eikä toisaalta tarvitsekaan. Eteenpäin on kuljettu jo pitkä matka tuosta hetkestä.

Tuula-mummu oli ammatiltaan ompelija. Hänen hyppysissään syntyi sekä upeita neulevaatteita että toinen toistaan upeampia ompelutöitä äitini hääpuku mukaan lukien. Vielä 80-vuotiaana hän ompeli minulle muun muassa puvun vanhojen tansseihin. Taitoa löytyi siis valtavasti ja viimeisiin päiviin asti mummun puikoilta löytyi aina jokin keskeneräinen neuletyö.

P6103870 P6103864 P6103882

Minäkin olen päättänyt oppia ompelemaan vaatteita. Ilman kaavoja, omasta päästä, juuri sellaisia vaatekappaleita, joita olen aina halunnut vaatekaappiini. Päätin aloittaa vaikeimmasta päästä; tällä hetkellä työn alla on nimittäin juhlamekko haastavasta pitsikankaasta ommeltuna.

Projektini on ollut vireillä nyt reilun viikon ja matkan varrella on ilmennyt muutamia pähkinöitä purtavaksi. Kärsivällisyyttäni on koeteltu, kun mekkoa on purettu kerran jos toisenkin, mutta ihan hyvä siitä taitaa tulla. Ostin tarkoituksella suht edullista pitsikangasta, jos hankkeeni luhistuukin kuin pannukakku, mutta toistaiseksi tuo kaunis sinisävyinen pitsikangas on pitänyt mielenkiintoani yllä. Kaavaa minulla ei ollut, vaan lähdin työstämään mekkoa ikään kuin kimonoajatuksella, jotta koko varmasti osuu kohdilleen. En edes tiedä tulenko koskaan käyttämään valmista lopputulosta, mutta halusin kuitenkin heittää itselleni haasteen. Jos tämä onnistuu, uskallan hyvillä mielin jatkossakin tarttua haastavampiin projekteihin.

Ainakin mekkoon on ommeltuna jo nyt useita muistoja kymmenen vuoden takaa. Se (..ja ne lukuisat pikkuvirheet, jotka töistään tarkka mummukin sieltä varmasti bongaisi..) jos mikä tekee siitä ainutlaatuisen.

Leppoisaa lauantaioloa kaikille! <3

P6103887 P6103877


Avainsanoina , | 4 vastausta