Eppuhan se siinä. Ihmettelemässä, että mikä ihmeen läjä tavaraa keittiönpöydän viereen yhtäkkiä ilmestyi. Päätimme nimittäin vihdoin heittää hyvästit ”väliaikaisille” keittiöntuoleille, jotka hankimme reilu viisi vuotta sitten. Väliaikaiset tosiaan. Tuolloin tuoleista maksettiin reilu kymmenen euron kappaleelta ja ajattelimme, että sitten, kun kivat, pöytään paremmin sopivat tuolit tulevat vastaan, aiemmat tuolit menevät vaihtoon. Nuo kymmenen euron jakkarat ovat kuitenkin kestäneet niin hyvin käyttöä, että niitä ei ole aiemmin ollut järkevää vaihtaa. Nyt oli kuitenkin tullut aika heittää hyvästit hyvin tehtävänsä täyttäneille keittiön tuoleille ja hankkia uudet tilalle.

Ikean tuolit vaihtuivat Ikean tuoleiksi, ja vanhatkin lähtivät vielä kiertoon. Samalla saimme uuden ilmeen keittiöön juuri sopivasti kihlapäivämme kunniaksi.

Aiemmat tuolit alkoivat olla jo melko naarmuiset ja ainakin pehmusteet olisi pitänyt vaihtaa niihin pian. Alun perin lähdimmekin Ikeaan pehmusteostoksille, mutta lopulta valikoimasta löytyi niin kauniit vaaleansiniset tuolit, että päätimme pehmusteiden sijaan ostaakin kokonaan uudet jakkarat. Leifarnen kuppimainen istuinosuus ja täydellisesti avohyllylle koottuun Satumetsä-kokoelmaani sopiva värimaailma vakuuttivat meidät molemmat ja kromattujen Broringe-jalkojen kera tuolit sopivat erinomaisesti lasipöydälle kavereiksi.

Matti sai siis kihlapäivälahjaksi hieman askarreltavaa. Eppu tosin toimi äärimmäisen innokkaana assistenttina, joten homma hoitui näiltä puuhapeteiltä vallan mainiosti ja mallikkaasti.

Pidän siitä, että kotona on vähän väriä, enkä pelkää hankkia huonekaluja sisustuksen väriläiskiksi. Näihin tuoleihin ihastuin heti ja onneksi Mattikin oli sitä mieltä, että pieni vaaleansininen tuulahdus avokeittiöömme on todella tervetullut. Mielestäni keittiö koki samalla pienen mini-makeoverin ja lopputulos on yllättävän raikas ja viehättävä. Ja hei mikä parasta, näillä tuoleilla on superhyvä istua!

Juhlistimme siis kaksivuotiasta kihlaustamme kotia kuntoon laittaen – ihan parasta!