JAKKU PART TWO/ BY EMKA TAMPERE (*saatu)  MEKKO AARREKID  LEGGARIT TOKMANNI   KENGÄT SOWHAT/VAMOS (*saatu)  KORVAKORUT MINE GÜNGÖR

Olette lämpimästi tsempanneet kadonneen kihlasormukseni epätoivoisessa metsästämisessä – kiitos siitä! Lukijani ovat lähetelleet minulle viestejä ja kertoneet iloisista jälleennäkemisistään omien hukassa olleiden aarteiden kanssa, olette vinkanneet paikoista, joista kannattaisi etsiä ja tsempanneet etsinnöissä. Muutamat, joilta tuo edellinen postaukseni oli jäänyt lukematta, ovat olleet ennen kaikkea huolissaan siitä, että olemme Matin kanssa eronneet. Kaikesta huolimatta sormus on vieläkin kadoksissa ja jo jokin aika sitten päätin lopettaa sen etsimisen. Luotan siihen, että jonain kauniina päivänä se löytyy jostakin. Jos löytäjä on joku muu kuin minä ja hän päättää pitää korun itsellään, toivon hartaasti, että hän pitää aarteestani hyvää huolta.

Tämä kaikki ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että minulla on todella outo olo ilman sormusta. On suorastaan hassua kulkea ilman sitä tutuksi tullutta rinkulaa vasemmassa nimettömässä.

Olen punninnut erilaisia vaihtoehtoja, ja miettinyt pitkään muun muassa sitä, ostaisinko tilalle uuden sormuksen. Tämän kokemuksen jälkeen en suostu enää koskaan laittamaan sormukseen hurjasti rahaa, enkä halua harteilleni pelkoa siitä, että hukkaan perintökalleuksia. Samoihin aikoihin, kun menimme kihloihin, ostin myös ohuen hopeasormuksen, joka periaatteessa ajaisi nyt kihlasormuksen asiaa. Tosin aina, kun vilkaisisin sormustani ja paikalla olisikin tuo korvike eikä ihana alkuperäinen sormukseni, asia nousisi mieleeni ja taas harmittaisi.

Malttaisinko siis mieleni ja odottaisin tyhjälle paikalle vihkisormusta..

Esinehän se vain on, mutta himputti kuinka harmittaa edelleenkin. Muistan kuinka 15.6.2015 laitoin sormuksen sormeeni ja päätin, että en hukkaisi sitä ikinä. Toisin kuitenkin kävi. Pieniä murheita nämä tällaiset toki ovat. Rakkaus ei onneksi kadonnut minnekään, vaikka sormus katosikin.