”Olen miettinyt kuinka saisin sisällytettyä blogiini hieman henkilökohtaisempia postauksia. Haluaisin, että oppisitte tuntemaan minut paremmin. Olen miettinyt tapoja kertoa elämästäni niin, että pääsisitte tutustumaan elämääni niin, että samalla säilyttäisin kuitenkin yksityisyyteni. Tiettyjä asioita ei blogissa koskaan tulla puimaan, mutta pieniä murusia ja hetkiä elämästäni haluaisin täälläkin jakaa. Esineillä on monesti tarinoita kerrottavanaan. Kodissamme on tavaroita, joista en halua koskaan luopua ja niillä kaikilla on mielenkiintoinen ja muistorikas elämäntarina. Ehkäpä postaussarja kotimme palasista toisi samalla välähdyksiä elämästämme osaksi blogiani?”

Näin kirjoitin Esineen elämäntarina-postaussarjan ensimmäiseen postaukseen, joka kertoi rakkaasta löylykiulustamme. Kyllä, löylykiulullakin voi olla tunnearvoa. On aika esitellä seuraava aarteeni.

Olen monesti harmitellut sitä, että en blogannut vielä silloin, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Kotini sijaitsi korkealla harjulla sijaitsevan korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Näkymät olivat parvekkeelta huikaisevan upeat, ja pian asunto nimettiinkin kavereiden kesken Norpan Penthouseksi. Mikään tilaihme se ei ollut, vain 26,5 neliötä kooltaan, mutta juuri täydellinen nuoren naisen ensimmäinen koti. Pieni eteinen, pieni wc, pieni vaatehuone, pienen pieni keittiö ja olohuone.

Olin pistänyt visusti talteen säästötilille puutarhatöistä saamani kesätyörahat ja muuttaessani omaan kotiini, päätinkin hankkia miltei kaiken uutena. Koska kotiin ei paljoa mahtunut, suuria hankintoja ei tarvinnut tehdä montaa. Sänky ja tv matkasivat vanhasta huoneestani mukanani. Valitsin teemavärin tarkasti – se oli vaaleanpunainen. Jopa keittiöni kattilat ja pannut olivat vaaleanpunaisia. En myöskään nähnyt mitään estettä sille etteikö pienessä yksiössäni voisi olla kolmea kattokruunua. Niinpä ostin kruunun sekä eteiseen, olohuoneeseen että keittiöön, ja ne kaikki sopivat täydellisesti yhteen. Kotini oli sisustukseltaan niin viimeisen päälle harkittu kokonaisuus, että hattarainen asuntoni olisi voinut olla kovaa kamaa Pinterestissä.

Tämän päivän tarinan päätähti on tuo Kodin Ykkösestä hankkimani pienen pieni kattokruunu. Siinä on vaaleanpunaisia ja liloja kristalleja. Se koristi Norpan Penthousen eteistä. Tuon lampun alla on fixattu huulipunat kuntoon ennen treffeille lähtöä, sen alle on viskattu väsyneenä koulureppu pitkän päivän jälkeen, sen alla on sanottu hyvästejä ja toivotettu ystäviä tervetulleiksi juhlimaan.

Säilöin sitä pitkään kellarissa kunnes eräänä päivänä päätin, että se on liian kaunis piilotettavaksi. Nyt se roikkuu makuuhuoneemme katossa. Joistakin aarteista kannattaa pyyhkiä pölyt, vaikka ne eivät enää niin sisustukseen istuisikaan. Siitä puheen ollen, kristallit näyttävät nytkin kaipaavan hieman pölyrättiä.