Yläasteelta Tampereen Klassilliseen lukioon siirtynyt Noora oli varma siitä, että tulevat pitkän matematiikan ja latinan opinnot siivittäisivät hänet heittämällä lääketieteelliseen. Lapsuuden haaveeni oli kulkea stetoskooppi kaulassa valkoinen takki liehuen sairaalaan käytävillä ja pelastaa ihmishenkiä Teho-osaston henkilöstön tavoin. Noh, siinä vaiheessa, kun huomaa, että pitkä matikka ei oo mun juttu, eikä fysiikan opintoihin ole minkäänlaista mielenkiintoa, kannattaa pohtia elämää uudestaan. Latinan tunnit olivat erikoisuudessaan todella mielenkiintoisia, ja jokin pieni sisupussi heräsi mussa vielä hyvin sujuneiden kirjoitusten jälkeen. Pyrin, näin, koitin, mutta en onnistunut. Parista kymmenestä pisteestä jäi lääketieteellinen minulle vain haaveeksi. Kyllä siinä yksi päivä kyyneliä pyyhittiin, kunnes sain tietää päässeeni Pirkanmaan ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaopiskelijaksi. En ollut kovin innoissani tästä. Hoitoala kiinnosti, mutta ei niinkään sairaanhoitajana toimiminen. Kunnioitan koko sydämeni pohjasta kyseisen alan edustajia, mutta mun juttu se ei ollut. Päätin opinnot puolen vuoden tarpomisen jälkeen. Se oli aika rankka päätös, jäädä ikään kuin tyhjän päälle. Mietin sitä pitkään ja harkiten, mutta en nähnyt itseäni 40 vuoden päästä jäämässä eläkkeelle hoitsun hommista.

Uunituore ylioppilas, 2006

Abiristeily rilluttelua
Hoitsukoulusta löysin yhden parhaimmista ystävistäni

Kun sairaanhoito sai jäädä, pääsin töihin nykyiseen työpaikkaani asiakaspalvelutehtäviin. Homma oli niin mua! Sai toimia ihmisten parissa, tehdä kuitenkin myös paperihommia ja yksikään päivä ei ollut samanlainen. Koulutusta oli kuitenkin vielä hankittava. Tampereen ammattikorkeakoulu hyväksyi minut opiskelijaksi liiketalouden koulutusohjelmaan 2007. Ja niin alkoi taas villi opiskelijaelämä! Samalla paiskin töitä mahdollisuuksien mukaan ja sainpa jopa vakipaikankin (nykyisen virkani) vielä koululaisena ollessani. Verta, hikeä ja kyyneliä, sitähän se koulun ja työn kanssa tasapainottelu välillä on. Mutta kyllä kannatti. Ensi viikolla palautan viimeisen version opinnäytetyöstäni, ja that’s it. Entisestä sairaanhoitsusta tulikin kaupan alan ammattilainen 3,5 vuodessa. Ai onks tää mun juttu? Kyllä tää taitaa olla.

Liiketalouden ryhmän kanssa pääsimme jopa Tsekkeihin ja Saksaan opiskelijaprojektien myötä.

Mitäs jatkossa? En todellakaan vielä tiedä. Nykyinen työpaikkani tarjoaa minulle vielä haasteita, enkä nyt hetkeen ole ainakaan lähdössä minnekkään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mitään tehtyjä siirtoja en kadu, täytyy muistaa, että löysin jopa armaan avopuolisoni TAMK:ista, puhumattakaan niistä kokemuksista ja ystävistä joita kaikista opinahjoistani olen kerännyt mukaani. Koulunkäynti kannattaa aina.

Huomioikaa hemaisevan Wappu-pullomme eiku -pallomme etiketit. Hieman ennen vappua olin juuri saanut kuulla bikinisuunnittelukilpailun voitosta ;)

Hei kertokaas te lukijatkin teidän koulutaustoista. Oletteko koulussa, töissä vai viettämässä ansaittua välivuotta? Millä alalla olette ja miten olette sinne päätyneet? :)