Pohdiskelin noin vartin verran aloittaisinko ensimmäisen postaukseni uudella blogitontilla tuttavallisesti tamperelaisuuttani esiin tuoden ”se ommoro”, vaiko urheilutermeihin ja purettuihin muuttolaatikoihin viitaten ”se on siinä”. Koska en osannut tehdä valintaa, todettakoon leppoisasti morjestellen, että täällä ollaan. Ja sekös vasta sydäntä lämmittääkin.

Pieni esittelykierros lienee kuitenkin paikallaan, sillä toivon kovasti, että osoitteenvaihdoksen myötä tänne päätyy myös uusia tuttavuuksia. Kenties eksyit blogiini juuri ruuhkabussissa aikaa kuluttaessasi, tai ehkäpä kuulit tuttavaltasi, että tällainen valokuvaamista ja muotia rakastava tyyppi kirjoittelee blogiaan Tampereen suunnalla. Sen lisäksi, että blogi on ollut osa elämääni jo miltei yhdeksän vuoden ajan, mukanani ainakin yhtä tiiviisti kulkee rakas maajussini Matti. Olemme melko tiivis parivaljakko, joka on tallaillut yhteistä polkuaan jo miltei kymmenen vuoden ajan. Tiimiimme kuului myös ihana pörröinen pikkukoiramme Eppu, joka kuitenkin kipittelee jo herkkujen perässä vihreämmillä niityillä tupsukorvat heiluen. Eppu olikin vuosien ajan blogini kirkkain tähti, jonka paikalle ei korvaajaa niin vaan löydetä. Tyyppi oli myös äärimmäisen fiksu; osasi heittää high-fivet käskyllä ”Ilves”!

HUPPARI PUMA   FARKUT H&M
KENGÄT TIMBERLAND

Koska pakolliset esittelykierrokset ovat aina niin kovin vaivaannuttavia, sovitaanko niin, että vaihdellaan postaus postaukselta lisää kuulumisia? Kommenttiboksiin saa toki myös aina heitellä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Mikäli sen sijaan olet jo vanha virtuaalituttuni edellisen kotiosoitteen puolelta, toivotan sinut sydän kärrynpyöriä heitellen lämpimästi tervetulleeksi uuteen kotiini.

Vaikka osoite ja instanimi vaihtuivatkin, paljon tuttuakin löytyy.  Kuten varmasti jo huomasittekin, blogin nimi ei ole kadonnut minnekään, vaan tavoitteenani oli muuton yhteydessä heittää matkasta sellaisia juttuja, joita en enää kokenut omakseni. Esimerkiksi mukanani kulkenut ”curiousnoora”-nimi ei liittynyt loppujen lopuksi blogiini tai edes sen nimeen millään tavoin. Olikin luonnollista ottaa tässä vaiheessa oma nimeni käyttöön. Tunnearvoahan sillä toki oli, mutta silloin tällöin tulee aika päästää irti vanhasta. Vähän sama juttu kuin sen vaatekaapissa lojuneen yläasteaikaisen haurastuneen Mikki Hiiri-collegen kanssa, jonka olet museoinut tunnearvosyistä talteen. Tiedät, että et tule enää ikinä pukemaan paitaa päällesi, mutta se on liian rakas poisheitettäväksi.

Se on siinä. Ensimmäinen monista postauksistani Suomen Blogimedian puolella. Voi jumpe kuinka kiva olla täällä!